Minulla on erittäin valitettava tapa elää pikemminkin imperfektissä kuin preesensissä. Nytkin, sen sijaan että ajattelisin "istun tällä hetkellä tietokoneeni edessä huoneessani Salossa, kirjoitan blogia ja katselen välillä ikkunasta ulos", näen itseni viikko sitten Berliinissä istumassa ilta-aurinkoisella Ludwigkirchstraßen kahvilaterassilla, juttelemassa niitä näitä Erjan kanssa ja sopimassa tapaamisesta berliiniläisten ystävieni kanssa.
Berliinin jälkeen olen ollut tavanomaistakin nostalgisempi ja kaivannut sinne harva se hetki. Vaikka tiedän sen olevan pelkkää turhaa ajan- ja energianhukkaa, en taaskaan osaa asennoitua niin, että mennyt on mennyttä ja nyt katsellaan taas eteenpäin. Kadehdin niitä, jotka siihen luontaisesti pystyvät, sillä minulta se vaatii suuria ponnistuksia ja tahdonvoimaa.
Eilen päätimme Erjan kanssa yksimielisesti muuttaa asennettamme ja ajattelutapaamme. Tästä päivästä alkaen aion elää aujourd'hui et maintenant, tänään ja nyt. En ole enää Berliinissä enkä vielä Aixissa, Alpeilla tai Amsterdamissa, vaan Salossa 16.6. En haikaile viikon takaisia elämyksiä enkä huolehdi etukäteen minua Ranskassa odottavista ikävistä työnhakuvelvollisuuksista, vaan mietin, mitä syitä minulla juuri nyt on olla onnellinen. Nautin jokaisesta pienestä hetkestä ja jokaisesta kauniista asiasta, joita ei välttämättä aina ole aikaa pysähtyä huomioimaan. Tartun hetkiin, ja ennen kaikkea opettelen päästämään niistä ajallaan irti.
Sen verran sallin itselleni katsoa tulevaisuuteen, että varasin eilen seuraavat lentoni Suomeen. Olen täällä taas 5.-23. lokakuuta.
3 kommenttia:
No mutta Salohan on aivan mainio paikka olla ja viettää päivää. Ei ole mitään syytä, ettet haluaisi olla juuri siellä ja juuri nyt. Ja kaiken lisäksi aitona salolaisena (ilmeisesti) et voi siellä edes eksyä. Muutaman kerran olen siellä miettinyt, että millä puolen siltaa sitä nyt oikeen ollaan. Hauskaa Saloa!
Niin on tuttua tuo haikailu eteen- tai taaksepäin. Minä ainakin olen usein niin kiireinen suunnittelemaan ja haaveilemaan aina vain tulevaisuuteen päin, että jää tämä päivä "elämättä". Yritän sitten muistaa John Lennonin sanat "Life is what happens to you, while you're busy making other plans" ;-)
vieläkö itikät purevat? eikö se olekin hyvä muistutu tästä hetkestä ;-)
Lähetä kommentti