Kolmen viikon Suomi-jaksoni oli ja meni ja palasin viikko sitten takaisin eteläiselle kotiseudulleni. Istuin Helsinki-Amsterdam-lennolla ikäiseni hollantilaistytön vieressä ja ajauduimme sattumalta juttelemaan lähes koko lennon ajan. Yleensä pysyttelen lentokoneessa mahdollisimman omissa oloissani iPodin, kirjan ja omien ajatusteni kanssa, mutta tällä kertaa keskustelumme alkoi sattumalta koneessa tarjotuista voileivistä ja laajeni lopulta käsittelemään Amsterdamia, Euroopan kuninkaallisia, lemmikkieläimiä, kansallisten juhlapäivien viettoa ja käytöstapoja. Oli pitkästä aikaa todella mukavaa puhua englantia, jota en ole käyttänyt juuri ollenkaan sitten viime kevään paitsi Amsterdamin lentokentän tax free -kaupoissa.
Amsterdamissa oli vielä kaunista ja aurinkoista, mutta jälkimmäisellä lennolla Ranskaa ylittäessämme pilvikerros muuttui sitä paksummaksi ja harmaammaksi, mitä lähemmäs etelää tulimme. Puolivälissä matkaa cockpitistä tiedotettiin, että Marseillessa vallitsee light rain, mutta todellisuudessa sade oli kaikkea muuta kuin heikkoa ja kevyttä. Laskeuduimme keskellä ukkospilveä melkoisessa turbulenssissa, ja vaikka en koskaan pelkää lentokoneessa, tällä kertaa en ollut aivan rauhallinen. Kone heilui puolelta toiselle, salamat leiskuivat ympärillä (eivät onneksi osuneet) ja vaikka kello oli vasta puoli viisi, oli ulkona niin pimeää, että laskeutumisen huomasi vasta pyörien koskettaessa kiitorataa. Marignanen kentän kiitorata-aluetta näytti peittävän parin sentin vesikerros ja vieressäni istuva englantilaisnainen totesi ihmeissään, että Englannissa oli ollut huomattavasti parempi sää kuin Marseillessa!
E. oli onneksi minua vastassa, mutta kuulemma tulomatkalla lentokentälle tie oli ollut paikoin aivan veden vallassa ja ainakin kolme autoa oli ajanut ojaan. Rankkasateesta johtuen matkatavaramme olivat tietysti likomärät, ja sainkin kotona kuivatella nahkatakkiani ja kenkiäni pari päivää.
Sade oli jatkunut yhtäjaksoisesti lähes koko edellisen viikon ja kuten usein näillä seuduilla, tuhot eivät jääneet pelkkiin vuotaviin kattoihin ja vesilammikoihin teillä. Neljä ihmistä kuoli naapuridepartementtien puolella ja tuhansia ihmisiä evakuoitiin taloistaan, joihin oli muutamassa minuutissa noussut metri vettä. Meillä ei onneksi henkilökohtaisesti ollut mitään ongelmia, mutta Provence näytti vedenpaisumuksen alla varsinaiselta Ahdin valtakunnalta. Säätiedotuksiakin oli turha katsoa, koska seuraavana päivänä tietenkin edelleen satoi.
Vasta tiistain tai keskiviikon tienoilla sade viimein hellitti ja olohuoneen ikkunasta näkyi valtava sateenkaari:
Sateen ansiosta täällä on onneksi vielä lämmintä, kahdenkymmenen asteen tietämissä, joten ilman takkia tarkenee ulkona mainiosti:
Huomasin aivan sattumalta, että caprihousut ovat saappaiden kanssa hyvinkin kelvollinen syysasu. Toivottavasti ehdin hyödyntää niitä vielä pitkään ennen ensimmäisiä kylmiä päiviä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti