tiistai 29. joulukuuta 2009

Salamablogimiitti Pariisissa

Kuusi viikkoa Suomessa kuluivat työn takia aivan liian nopeasti, ja eilen oli aika palata Ranskaan. Jos olen aivan rehellinen, olisin mielelläni ollut kotona koirien ja vanhempien kanssa vielä vähän kauemmin, mutta lokakuussa paluulippuja varatessani en vielä edes tiennyt, saisinko joulunalustöitä. Onneksi sentään ennätin olla pitkät joulupyhät tiiviisti mopsien seurassa.

Eilisen paluumatkan aikana aloin miettiä, kumpaan suuntaan itse asiassa olinkaan palaamassa. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että olin käynyt Ranskasta lomalla Suomessa. Matkustinhan päinvastaiseen suuntaan vain reilu kuukausi aikaisemmin ja olin silloin jättänyt suuren osan vaatteistani, laukuistani ja kirjoistani Aixiin, koska joka tapauksessa palaisin pian. Huomaamattani olen tainnut liukua osa-aikaulkosuomalaisuudesta yhä enemmän kohti varsinaista ulkosuomalaisuutta. Virallisesti silti asun edelleen Salossa.

Eilinen matka sujui edellistä helpommin, vaikka matkustamista kertyikin yhteensä melko tasan 12 tuntia. Lähdin kotoa vähän ennen aamukymmentä ja olin perillä Aixissa yhdeksän jälkeen illalla. Lensin ensimmäistä kertaa muulla kuin Finnairin tai Air Francen koneella, mutta kuten E:lle totesin, lentäminen on aina samanlaista, luki koneen pyrstössä mitä tahansa. Blue1 ei tosin tarjoa ruokaa, mutta mieluummin maksan lipustani sata euroa vähemmän ja olen ilman limaista lentokonelounasta... Suoritin ensimmäistä kertaa myös lähtöselvityksen etukäteen Internetissä ja osasin aivan omatoimisesti tulostaa kentän automaatista lipputulosteen (vai mikä carte d'embarquement nyt virallisesti onkaan) ja viedä laukkuni oikeaan paikkaan. Ylipainoa oli viisi kiloa, mutta ystävällinen virkailijatyttö päästi minut lentoon ilman lisämaksuja, koska käsimatkatavaraa oli niin vähän. 

Pariisissa poistuin ensimmäisenä koneesta ja sain seisoskella yli puoli tuntia matkatavarahihnan äärellä odotellen viimeisten joukossa ilmaantunutta pakaasiani. Saatuani vihdoin omaisuuteni mukaani lähdin kärryni kanssa seuraamaan Correspondance-kylttejä (jatkolentoni lähti toisesta terminaalista) ja kuinka ollakaan, satuin vilkaisemaan sivulleni juuri oikeaan aikaan. Vieressäni käveli nimittäin samalla lennolla palannut Maurelita perheineen! Salamablogimiittimme kesti vajaan minuutin, mutta oli suunnattoman hauska vihdoin nähdä livenä. Nyt olen tavannut vakioranskalaisbloggareista Maurelitan lisäksi Airellen, Stazzyn ja Pupucen. Joskus olisi huippua järjestää ihan oikea blogimiitti kaikkien kesken! 

Hurautin Roissy-CDG:n kakkosterminaaliin modernilla automaattimetron kaltaisella sukkulajunalla, tulostin toisen carte d'embarquementin Marseillen lennolle ja menin jonottamaan jättääkseni laukkuni Internet-lähtöselvityksen dépose-bagages -tiskille. Jonoa vahtinut miesvirkailija tuli aluksi inttämään, etten ole tehnyt lähtöselvitystä netissä vaan kentän automaatilla (joita varten oli vieressä toinen, paljon pidempi jono), mutta suostui lopulta tarkistamaan asian ja palasi kiltisti kertomaan, että tosiaankin, olin aivan oikeassa jonossa. Joskus sitä väkisinkin miettii, miten kielitaidottomat matkustajat oikein pärjäävät, kun selvällä ranskallakin ilmoitettua asiaa saa välillä selittää ja vakuutella useamman kerran...? Joka tapauksessa pääsin hyvissä ajoin lennolleni, kun ensin olin riisunut turvatarkastuksessa pitkät saappaani ja hipsinyt sukkasillani pitkin tarkastusaluetta esittelemässä neste- ja voidepussiani yhdelle virkailijalle ja kauneuslaatikkoani toiselle ja etsinyt turhaan vapaata pöytätasoa, jolla pakata tavarani uudelleen. 

Aixissa ei mikään ole poissaollessani muuttunut. Kävin tänään vaihteeksi työttömyystoimistossa kysymässä erästä asiaa, jolla minua on kirjeitse ahdisteltu useamman kerran. Huomenna on mentävä paikalliseen Kelaan eli Sécurité socialeen aloittamaan todennäköinen paperisota saadakseni täkäläisen sairausvakuutuskortin. Ilman sitä ei nimittäin tipu korvauksia eikä avustuksia. En uskalla kuvitellakaan, mitä kaikkia papereita ja todistuksia sen hankkimiseen vaaditaan... tai jospa sen saisi ihan vain kauniisti pyytämällä? Edes tämän kerran?      

6 kommenttia:

Stazzy kirjoitti...

Carte vitale...

Olet ollut töissä yli 60 tuntia viimeisten... öö puolen vuoden aikana?

Tarvitset RIBin, kopiot palkkanauhoista ja täytetyn sairausvakuutuksenhakulomakkeen.
Ja korttiin sitten standardien mukaisen kuvan, mutta korttia itseään haetaan vasta kun päätös vakuutuksesta on tullut.

Fifi kirjoitti...

Stazzy: Itse asiassa homma hoitui yllättâvän kätevästi, ainakin tämä ensimmäinen etappi! Koneelta löytyivät vielä kesällä 2005 rekisteröidyt tietoni ja virkailija tulosti ne ja kehotti viemään Pole emploihin, jotta korvaushakemukseni tulee vihdoinkin käsitellyksi. Tietty tuonne pitää vielä viedä kopiot ja se lomake (josta en sivumennen sanoen ymmärrä kaikkea, siitä puuttuu fiche explicative johon viitataan joka kysymyksen kohdalla), mutta ihan positiivisen käsityksen sain koko operaation onnistumisesta. Virkailijatätikin oli harvinaisen kiva, tykkâsi kovasti kun kehuin Aixia ja kyseli kaikkea Suomesta. :)

Airelle kirjoitti...

hyvä että pääsit mukavati takaisin "kotiin". niiiiin, missä se koti sinulle nyt sijaitsee?
blogimiitti olisi kiva, eikö Stazzy olekin siitä jo puhunut. paikka ja aika vaan voi olla vaikeaa löytää.

Anne kirjoitti...

Siis hyvanen aika, eiko tyottomyyskorvausta saa ilman sosiaaliturvatunnusta?! Itse tyoskentelin seitsemisen kuukautta, mutta juuri loppui tyosopimus ja nyt odottelen papereita, jotka lahettaa liitteineen takaisin Pole-Emploihin. Sosiaaliturvatunnushakemus on vetamassa, mutta kasittelyajoissa on kuulemma ruuhkaa... Ja hakemus vetamassa vasta nyt, koska tyopaikan palkanlaskija kertoi alussa sosiaaliturvatunnuksen tulevan automaattisesti, kun on tyosuhteessa. Ja uskottiin ja eihan se tietenkaan niin ole.. Onneksi sentaan rekisteroidyin Pole-Emploihin jo viime maaliskuussa, joten sita ruljanssia ei tarvitse enaa tehda.

Fifi kirjoitti...

Airelle: Täytyy alkaa ajaa asiaa foorumin puolella!

Anne: Ei taida saada. Minä olen saanut PE:lta 3-4 kirjettä, joissa tiukataan, miksi en ole toimittanut heille sos.turvanumeroani. Välillä ne vain ystävällisesti muistuttavat, että se pitäisi tuoda, ja välillä taas uhataan poistaa minut kortistosta, jos numeroa ei ala kuulua. Tietämättäni minulla olikin jo sos.turvatunnus rekisteröitynä täällä, hankin sen jo 2005 eurooppalaisen sairausvakuutuskortin avulla tullessani ensimmäistä kertaa tänne töihin, joten sain sen viimein toimitettua PE:n toimistoon. Toivottavasti sinäkin saat oman numerosi nopeasti!

Maurelita kirjoitti...

Oli kerrassaan hulvatonta tavata, ja ensiällistyksestäni toivuttuani jo erottiinkin.

Blogimiitti olisi upea, ja jos haluatte raahautua Pariisiin voin tarjoutua järjestämään moisen - ja jopa majoitus järjestyy kahdelle !

Hip hei lumisesta pääkaupungista...