torstai 24. heinäkuuta 2008

Suomalainen kulttuuri kelpasi ranskalaisille

Tiistainen Karita Mattilan konsertti Aixin festivaaleilla oli menestys. Loppuunmyyty se ei tosin ollut, mutta Grand Théâtre de Provencen isossa salissa oli silti reilusti väkeä. Minulla oli odotettua parempi paikka aivan toisen parven reunalla, josta näin oikein hyvin suoraan lavalle. Ohjelmisto käsitti mm. Kuulan, Melartinin ja Merikannon musiikkia, joka aplodeista päätellen upposi kiitettävästi aixilaisyleisöön, vaikka minun lisäkseni kukaan tuskin sanoja ymmärsikään. Karita puhui vallan sujuvaa ranskaa, korjasi ohjelman painovirheitä (kuten että Erkki kirjoitetaan kahdella k:lla eikä kahdella r:llä) ja yritti selittää L. Onervan runojen sisältöä paikallisille. Kaksituntisen konsertin päätteeksi näimme vilahduksen oopperadiivan showesiintyjäpuolesta, kun Karita heitti riehakkaasti ensimmäisen encoren päätteeksi spagaatin keskellä lavaa. Konsertti oli omiaan piristämään työpäivän jälkeen, vaikka lopulta pääsinkin kotiin vasta vähän vaille yksitoista. Onneksi tuli mentyä...! Pienoista säätämistä konserttiin pääsy tosin vaati: koska en ehtinyt kotiin töiden ja konsertin välissä, kävin salaa suihkussa E:n työpaikan ullakolla (minulla oli iltapuku, kengät ja korut muovikassissa mukana) ja sitten ilmaisessa meikkauksessa Body Shopissa. Hikisenä, työvaatteissa ja naama aurinkovoiteesta kiiltävänä olisin todennäköisesti nauttinut illasta huomattavasti vähemmän.

Muuten en ennätä tehdä juuri muuta kuin töitä. Olen jo tässä vaiheessa täysin kyllästynyt kaduilla maleksiviin turistilaumoihin, mutta vielä pitää jaksaa kuusi viikkoa. Kollegoiden kanssa ihmettelimme, miksi lomalle lähtö oikeuttaa jättämään aivot ja harkintakyvyn kotiin. Ihmiset seisovat keskellä katua kirjoittamassa tekstiviestejä tai tutkimassa karttaa; he näkevät selvästi, että 2,30 metriä korkea kirkkaansininen auto tulee hiljaa kohti, mutta kenellekään ei tule mieleen siirtyä jalkakäytävälle, ennen kuin auto on kohdalla ja minä tai kollegani ystävällisesti pyydämme saada jatkaa matkaa. Kukaan ei sentään ole vielä toistaiseksi lausunut kohtalokasta kommenttia siitä, kuinka meistä Aixissa asuvista varmasti tuntuu jatkuvasti siltä kuin olisimme lomalla. Ei nimittäin tunnu. Jos olisin lomalla, en taatusti ajelisi ihmisjoukossa tai kykkisi liikenneruuhkissa iltapäivän kuumimpaan aikaan, vaan loikoilisin kotona ikkunaluukut kiinni hyvän kirjan tai musiikin parissa. Etelässä asuminen ei ole sen autuaampaa kuin pohjoisessakaan, paitsi että täällä on välillä vielä ankeampaa olla töissä, kun ympärillä on lähes pelkkiä lomalaisia.

Lopuksi nöyrä pyyntö kaikille Facebook-ystävilleni: voisitteko ystävällisesti välttää lähettämästä minulle kutsuja sovelluksiin/ryhmiin/tapahtumiin? Käyn Facebookissa enää satunnaisesti, joten pyyntöjä kertyy välillä suunnaton määrä, enkä haluaisi käyttää kallisarvoista nettikahvila-aikaa niiden poistamiseen. Kiitos! :)

0 kommenttia: