maanantai 12. lokakuuta 2015

First world problems

Tiedättehän kettupäivät. Ne, jolloin suunnilleen kaikki maan ja taivaan välillä ketuttaa ja tekee lähinnä mieli potkia seinää tai mennä makaamaan kippuralle sänkyyn ja teeskennellä, ettei kuule, näe eikä huomaa mitään. Kettupäiville tyypillistä on, ettei ketutukselle ole mitään järkevää syytä. Kunhan ketuttaa.

Minulla on tänään kettupäivä, ja pahoin pelkään, että koska kettupäiväksi osui maanantai, suuri osa loppuviikosta menee myös kettujen merkeissä. Toivottavasti kumminkaan ei.

Tänään minua ketuttavat esimerkiksi seuraavat asiat:

Kivoin työkaverini lähti taas työmatkalle. Kesälomien jälkeen hänellä on ollut melkein enemmän työmatka- kuin toimistopäiviä ja töissä ei vaan ole yhtä mukavaa, kun se hauskin ja kiinnostavin ihminen puuttuu.

Tänään piti sataa ja ukkostaa kuollakseen, mutta eipä sada eikä ukkosta. Ihan turhaan laitoin farkut jalkaan, vaikka mekko olisi ollut nätimpi ja mukavampi. 

Talouteni on taas vaihteeksi pyrstöllään enkä uskalla mennä nettipankkiin katsomaan, missä mennään. Pitikö ostaa kahdet isot ruokaostokset, kahdet lentoliput ja yhdet junaliput kaikki saman kuukauden aikana? 

Lounaaksi tekemäni avokado-kurkku-munasalaatti oli epämääräistä mössöä, en syönyt sitä kokonaan ja nyt minulla on nälkä. Lisää tähän huono omatunto siitä, että hipsin äsken kahvihuoneeseen syömään jonkun sinne aamulla jättämän suklaaleivän. 

Luen parhaillaan (ja olen lukenut jo pari viikkoa) kirjaa, joka ei ole kovin kiinnostava ja jonka lukeminen edistyy siksi hitaasti. Minulla olisi kiinnostavampia kirjoja jonoksi asti, mutta en haluaisi jättää tätä nyt lukemaani keskenkään, koska se on kuitenkin hiukan kiinnostava. 

E:llä on pian kolmatta viikkoa keuhkoputkentulehdus ja hän yskii edelleen antibioottikuurista huolimatta ja kyselee koko ajan minulta, onko se normaalia ja koska se menee ohi. Mistä minä tiedän, en ole lääkäri eikä minulla ole koskaan ollut keuhkoputkentulehdusta?!

Joku on tehnyt lommon autooni oikean eturenkaan yläpuolelle, todennäköisesti läimäyttämällä ovensa suoraan kylkeeni. Juniorimajava-parka. Puhumattakaan hiivatin peukaloidusta dieselmoottorista, jollainen Majavassa minun tuurillani todellakin on. 

Tässäpä näitä. Kettupäivän kunniaksi taidankin huomenna pukeutua kettumekkoon. Se on tavallinen musta mekko, johon on painettu ketunpäitä:


   

2 kommenttia:

Susu kirjoitti...

Ihana teksti! Anteeks ny vaan mut se sai mut nauramaan monta kertaa. Ei sillä et munst olis kiva et sulla on kettupäivä mut toi tuntuu NIIN tutulta. Toi sun kettumekko on ihan yliveto - sellainen päällä ei voi ketuttaa. Parempaa päivää huomiseks!
P.S. Ethän juorua Karhuemollesi missä luuraa mun luuri :)

Anonyymi kirjoitti...

Lindexin nettikauppaan oli juuri tullut uusia kettuvaatteita ;)

http://www.lindex.com/fi/naiset/uutuudet/7344080/Pusero/?styleId=74626533

http://www.lindex.com/fi/naiset/uutuudet/7345195/Neule/?styleId=74771357

Ei ehkä juuri sinun tyyliäsi, mutta ne myöskin piristivät omaa päivääni. :)