keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Pikapyrähdys Amsterdamiin

Väänsin ja käänsin koko viime viikon englanniksi kiemuraista ja teknistä dokumenttia tuulivoimaturbiinien välisistä sähkökaapelikytköksistä, joten pikaviikonloppuni Amsterdamissa tuli sattumalta enemmän kuin tarpeeseen. 

Olin valinnut tarkoituksella perjantain iltalennon, jotta en joutunut ottamaan lomapäivää töistä. Toisaalta se oli kätevää, toisaalta taas saavuin hotelliin vasta yhdeksän aikaan illalla, joten ennätin olla varsinaisesti perillä kaupungissa vain lauantaipäivän, sillä paluulentoni Marseilleen lähti jo sunnuntaina puoleltapäivin.

Aiemmin olin käynyt Amsterdamissa toukokuussa ja heinäkuussa, mutta en koskaan syksyllä, ja pelkäsin hieman etukäteen hyistä kosteaa kylmyyttä. Onneksi turhaan: viileää kyllä oli, mutta ei satanut, enkä myöskään jäätynyt kalikaksi heti lauantaiaamuna pistettyäni nenäni ulos. Aixin leutoakin leudomman syksyn jälkeen olo oli tosin villatakissa ja toppatakissa kuin Michelin-ukolla, mutta ainakaan en palellut.

Koska olin nähnyt Amsterdamin minua eniten kiinnostavat museot jo kahteen kertaan aikaisemmin, minulla ei ollut mitään varsinaista ennalta suunniteltua tekemistä, vaan päätin vaellella randomina edestakaisin ja tehdä mitä mieleen juolahtaa. Ensimmäiseksi suuntasin kirja-alalla työskentelevän kaverini suosituksesta jättiläiskirjakauppa American Book Centeriin, jonka ohi olin kävellyt aiemmillakin vierailuillani astumatta silti ikinä sisään. Nyt vietin siellä ainakin tunnin ja tein jopa jotain, mitä en olisi uskonut tekeväni: ostin kirjan tietämättä edes sen nimeä, saati sisältöä!

       
"Sokkotreffit kirjan kanssa" on mielestäni aivan loistava idea. Hyllyllä oli useampia kirjoja käärittynä paksuun ruskeaan paperiin, jonka läpi ei hahmottanut muuta kuin kirjan paksuuden. Paperiin oli liimattu kirjaa luonnehtivia avainsanoja. Minä tartuin tähän tilaisuuteen:


Kolmen muun kirjan kera palasin saman tien hotellihuoneeseeni ottamaan selvää mysteeriostokseni sisällöstä:


Takakannen perusteella kirja vaikuttaa hyvinkin lupaavalta, joskin ohuelta: alle 200 sivua! En tiedä, olisinko normiolosuhteissa investoinut näin ohueen kirjaan, mutta sokkotreffien ideana onkin saada asiakas ostamaan kirja, jota hän ei välttämättä muuten valikoisi hyllystä käteensä.

Roudattuani ostokset majapaikkaani lähdin uudestaan ulos. Kuljeskelin umpimähkään kanavien varsilla ja otin valokuvia. 



Minusta näissä tyypillisissä, eri suuntiin vinksallaan olevissa taloissa on jotain hellyttävää:




Tämän soman pienen nappikaupan tunnisti nappikaupaksi jo kaukaa: 










Yksi kohde on Amsterdamissa ylitse muiden: kissamuseo Kattenkabinet. Seuraan sitä Facebookissa ja kuulin syksyllä, että kabinettiin oli syntynyt kissanpentuja. Ne olivat vain valitettavasti ennättäneet kasvaa vauvoista nuorisoksi:





Oikeiden kissojen ohella kissakabinetti esittelee kaikkea kissa-aiheista: julisteita, maalauksia, veistoksia, Cats-musikaalin rooliasuja...








Matkan pakolliset linssilude-peiliselfiet:



Koska Kattenkabinet kuuluu minun Amsterdam-reissujeni vakiohjelmaan, halusin tutustua myös yhteen uuteen kohteeseen. Sellaiseksi valikoitui logistisista syistä (päivä alkoi jo hämärtää enkä halunnut lähteä kovin kauas hotellista) Oude Kerk, kaupungin vanhin rakennus:


Ihmettelen vähän, miksi en ole aiemmin sattunut käymään täällä, minä kun yleensä nuohoan kaupunkivisiiteilläni läpi suurimman osan kulloisenkin kaupungin kirkoista. Kannatti maksaa viitonen komeista (joskin melko autioista) sisänäkymistä:

 Stairway to heaven!









Rembrandtin vaimo Saskia on haudattu jonnekin kirkon lattian alle, mutta tarkkaa kohtaa en ruvennut etsimään. Tuskin kuitenkaan tälle paikalle kirkon ulkoseinän viereen:


Kirkko toimii myös museona, ja tällä kertaa siellä oli esillä harvinaisen kiinnostava näyttely, Museum of Broken Relationships. Kummastelin, miksi siellä täällä oli vanerilavojen ja -tasojen päällä esillä erilaisia jokapäiväisiä esineitä: itse kudottu villapaita, CD-levy, korkokenkä, ravintolan paperinen kertakäyttöpöytäliina jne. Tarkemmin katsottuani huomasin, että jokaisen esineen yhteydessä kerrottiin tarina; jokainen niistä liittyi jollain tavalla päättyneeseen rakkauteen. Parittoman korkokengän toisen parin oli SM-prostituoitu antanut muistoksi nuoruudenrakkaudelleen, jonka oli yllättäen 20 vuoden eron jälkeen saanut asiakkaakseen. CD-levylle oli hiljattain syöpään kuollut mies polttanut vaimolleen merkityksellisiä kappaleita heidän pitkän avioliittonsa ajalta. Esineitä oli varmasti lähemmäs 30 ja tarinoita yhtä monta. Vietin pitkän ajan katsellen ja lukien niitä ja pohtien, millaisia salattuja, surullisia kohtaloita tuikitavallinen villapaita, kitara, tietokoneen hiiri tai hajuvesipullo voikaan pitää sisällään. 

Kun viimein maltoin poistua kirkosta, kuljin ihmisvirran mukana seuraavan kanavan yli miettimättä erityisemmin, mihin olin menossa. Muutaman metrin päässä huomasin päätyneeni arveluttavan maineen omaavalle punaisten lyhtyjen alueelle, jolla museoista ja kirkoista poiketen en ollut aiemmin käynyt. Minua eivät kiehdo eivätkä kiinnosta seksi- ja huumekaupat eikä näyteikkunoissa myynnissä olevat puolialastomat naiset, joten pari silmäystä heitettyäni käännyin kannoillani ja palasin samaa tietä takaisin. Nyt voin sentään sanoa käyneeni parin minuutin ajan siellä, minne ilmeisesti suuri osa kaupunkiin tulevista turisteista ensimmäisenä suuntaa. 

Myöhemmin illalla osuin aivan sattumalta varsin mieleenpainuvan tapahtuman todistajaksi. Olin menossa syömään hotellini lähellä sijaitsevaan ennestään tuttuun ravintolaan, joka kuitenkin oli täynnä. Lähdin siis jälleen kuljeksimaan ja etsimään toista vaihtoehtoa, kun kuulin vähän matkan päästä kanavalta musiikkia. 


Pilkkopimeästä kuvasta ei erota juuri mitään, mutta sillan edessä alhaalla kanavalla ajeli vanhahko mies ympyrää pienellä veneellä, soitti trumpettia ja väänsi samalla jonkinlaisen posetiivin kampea säestääkseen itseään. Tilanne oli jokseenkin eriskummallinen, mutta tunnelmallinen. Sillalla ja kanavan varsilla molemmin puolin seisoi yhä enemmän ihmisiä kuuntelemassa. Nyt harmittaa, etten huomannut filmata tilannetta puhelimella, sillä mies soitti todella hyvin ja kertoili vähän väliä juttuja, tosin vain hollanniksi. Mainio muisto joka tapauksessa.  
        

6 kommenttia:

fifin maman kirjoitti...

Keksithän jälleen uutta tekemistä ja näkemistä. Amsterdamissa ei ole eiffeleitä eikä towereita eikä muita "pakollisia", siksi sieltä ehkä löytääkin aina jotain pientä, uutta ja mielenkiintoista. Sinne tekisi kyllä mieli taas.

Anne kirjoitti...

Olen itse pian samoissa maisemissa, oliko Amsterdamin kentällä su-aamupäivisin ruuhkaa eli suositteletko kentälle saapumista hyvissä ajoin?

KristiinaS kirjoitti...

Noh nyt on siis pakko joskus päästä Amsterdamiin: KissaKabinetti pitää kokea.

Tintin Tarinat kirjoitti...

nyt olen löytänyt mieleiseni blogin! Luin tätä ihan ahmien. Kun seuraavan kerran päätät tulla Kölniin, ota yhteyttä. keksin sinulle tuhat mielenkiintoista paikkaa, vaikka tosin löytämäsi kohteet Amsterdamista olivat aivan uskomattomia. Kirjat, kissamuseo - aivan kaikki. Ja juuri tuollainen vaeltelu antaa aivoille tilaa nähdä muutakin kuin ennaltasuunniteltua. Olen käynyt parikertaa Amsterdamissa, kun Kölnistä ei ole sinne kuin 4 tunnin ajomatka. Rakastan nappikauppoja, kangaskauppoja, erilaisia museoita ja kissoja!Kiitos ihanasta blogistasi!

CurryKaneli kirjoitti...

Todella kiva postaus Amsterdamista. Minulla on aukko sivistyksessä ja tämä kaupunki on vielä näkemättä ja kokematta.

Fifi kirjoitti...

Anne,
En huomannut kentällä mitenkään erityistä ruuhkaa. Tietysti se vaihtelee päivästä toiseen, mutta sanoisin, että jos olet paikalla esim. puolitoista tuntia ennen lennon lähtöä, sinulle jää reilusti aikaa kahvitella/shoppailla/katsella ihmisiä. Schipholin kenttä on mukavan kompaktin kokoinen ja kaukaisimmallekin portille kävelee alle 10 minuuttia, joten hirmuisen aikaisin sinne ei mielestäni tarvitse tulla. Itse tosin tykkään olla lentokentillä hyvissä ajoin, koska niillä hengailu on minusta hauskaa.

KristiinaS,
Suosittelen ehdottomasti!

Tintin Tarinat,
Voi kiitos! Ihana kommentti! <3

CurryKaneli,
Kiitos! Suosittelen lämpimästi Amsterdamia, se on jotenkin niin herttainen paikka ja "pieni suuri kaupunki", ts. keskusta-alueen kanavineen pystyy kokemaan jalkaisin ja tekemistä ja näkemistä taatusti riittää.