Kesä selän takana

Selkäni takana vietetään juuri kauneinta Provencen kesää:

Selän takana siksi, että istun selkä ikkunaan päin. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kesä, jonka vietän kokonaan töissä, mutta ensimmäinen, jonka vietän töissä sisätiloissa. Sähköautoiluhan tapahtui aikoinaan mitä suurimmissa määrin ulkona. 

Naistenlehdet, blogit ja FB-uutisvirta pullistelevat kesälomasuunnitelmia ja -kuvia, aurinkovoidemainoksia ja vinkkejä viime hetken painonpudotukseen ennen "uimapukutulikoetta", épreuve du maillot. [Off topic] Viimemainittu lienee muuten juurtunut hyvin syvälle ranskalaiseen naistenlehtisanastoon: tilaan neljää eri ranskalaista naistenlehteä (Elle, Biba, Marie Claire ja Votre beauté) ja joka ainoassa on muutamassa viime numerossa mainittu épreuve du maillot. Se tarkoittaa siis sitä, että mennään rannalle uimapuvussa muiden ihmisten näkyviin. Ja voi sitä onnetonta naisparkaa, joka ei ole onnistunut karistamaan vähintään kolmea kiloa ennen tätä kauhistusta! Oikeasti, minulla on tapana lukea myös useita suomalaisia naistenlehtiä (Oliviaa ja Trendiä tilaan Ranskaan ja Suomessa käydessäni luen ainakin Me Naisia ja Annaa), mutta en muista koskaan lukeneeni niistä vouhkaamista siitä, kuinka pelottava ja ahdistava koettelemus on mennä uimarannalle uimapuku päällä. Jos se ei tunnu mukavalta, voi olla menemättä rannalle tai pukeutua siellä tavallisiin vaatteisiin, ja jos taas tahtoo uida, mitä ihmeen väliä sillä on, millainen uimapuku on tai millainen on vartalo sen alla? Lihava kalpeanaama ei ymmärrä. [/Off topic]

Tarkoitukseni ei nyt kuitenkaan varsinaisesti ollut kirjoittaa uimapuvuista ja naistenlehdistä, vaan siitä, että kesä on kaikkialla ympärilläni, mutta itse tunnen jääväni siitä jokseenkin osattomaksi. SPF 50 -aurinkovoiteeni on hieman turha työhuoneeni sälekaihdinten takana, ja koska päivittäinen ulkonaoloaikani tuskin ylittää puolta tuntia, on minulle melko sama, onko ulkona 15 vai 35 lämpöastetta. Cours Mirabeaun kahviloiden terasseilla minua ei tänä kesänä nähdä lukemassa; itse asiassa käyn kaupungissa enää noin kerran kuukaudessa, ja Aixin keskustassa liikkuminen tuntuukin jo melkein siltä kuin ulkomailla olisi.

Silti olen keksinyt useammankin hyvän perustelun sille, miksi kesä toimistossa ei loppujen lopuksi ole ollenkaan huono juttu:

- Byroossa on ilmastointi, kaupungilla ei. Jos haluan viettää päiväni +20°C lämpötilassa +32°C sijaan, voin tehdä sen. Enää en siis joudu kärsimään jatkuvasta auringon porotuksesta enkä kasvojen hikoilusta.

- Edellisestä johtuen ihoni, etenkin kasvoni, on tänä kesänä paljon paremmassa kunnossa kuin aiempina vuosina. En joudu läästimään itseeni sentin paksuisia kerroksia aurinkosuojatuotteita ja voin meikatakin melkein samoilla tuotteilla kuin muina vuodenaikoina. En myöskään tunne oloani jatkuvasti tahmeaksi ja nihkeäksi.

- Koska olen ulkona ainoastaan työmatkoilla (kotoa bussipysäkille, odottelu vaihtopysäkillä, byroon pysäkiltä sisälle ja illalla sama toisinpäin) sekä päivällä maksimissaan kaksi minuuttia hakiessani postin byroon laatikosta, minun ei tarvitse pelätä käräyttäväni salakavalasti décolleténi ja/tai muun ruumiinosani auringossa.

- Sen sijaan, että hyppäisin päivittäin keskustassa tuhlaamassa rahaa elokuviin, monacojen siemailuun sun muuhun, istun töissä ansaitsemassa sitä. 

- Työhuoneeni ja koko firma on ihanan hiljainen ja rauhallinen. Täällä en joudu näkemään ja kuulemaan meluisia turistilaumoja, päriseviä mopoja, parkuvia pikkulapsia, viheltäviä rakennusmiehiä tai muutakaan melusaastetta. Työpaikkani sijaitsee aivan yritysalueen laidalla, joten ikkunani antaa heti parkkipaikan vierestä alkavaan metsään (ks. ylläoleva kuva) ja kauemmas pelloille ja kukkuloille. Vähän kuin mökillä ikään!

- Edellisen ansiosta ilma byroorakennuksen ympärillä tuoksuu pihaan istutetulta laventelilta ja metsässä kasvavilta villiyrteiltä. 

       

- Nyt minulla on syy nousta aamuisin sängystä ja järkevää tekemistä taattuna jokaiselle päivälle. Aiemmin oli liian helppoa jäädä hellepäiviksi muhimaan kotiin ja loikoa laiskana koko päivä. Sosiaalisuudelleni se tekee sangen hyvää. 

- Töissä käyminen kannustaa lisäksi panostamaan pukeutumiseeni entistä enemmän. Ollessani vain random vastaantulija kadulla, oli aikamoisen sama, käytinkö samaa mekkoa neljä päivää peräkkäin eikä kukaan koskaan kiinnittänyt mitään huomiota siihen, mitä minulla oli ylläni. Töissä vaatteitani kommentoidaan, ei nyt päivittäin mutta silloin tällöin, tyyliin "mitähän väriä sinulla on huomenna päälläsi?" tai "onko sinulla viisi miljardia eri kesämekkoa?". Tänään kakkospomo sanoi yllättäen aivan muun asian yhteydessä "onpa sinulla kaunis mekko" tästä sinisestä, joka minulla oli viime keväänä Uzèsissa:

   

Näitä mietittyäni minua ei enää harmita ollenkaan, että kesä soljuu ohi selkäni takana. Vielä tulee minunkin vuoroni nauttia siitä, tapamme mukaan syyskuussa, kun kaikki muut ovat palanneet sorviensa ääreen.