keskiviikko 13. kesäkuuta 2007

Aivotkin sulaa...

Aix-en-Provencessa on taas vaihteeksi KUUMA (+33,5°C puoli tuntia sitten) ja minä kuljen pitkin seinänvieriä etsien turhaan varjoisia kohtia. Kaupungin lukuisat suihkulähteet ovat täynnä uivia koiria, ja allekirjoittaneen tekisi vakavasti mieli hypätä sekaan vilvoittelemaan. Ihmettelen, miksi vieläkään ei kuulu cigalejen eli kaskaiden siritystä, vaikka ne yleensä alkavat laulaa heti kun lämpötila ylittää +30°. Cigalet kuuluvat erottamattomasti Provencen kesään, ja toivon todella, ettei niitä ole kohdannut kato tai sukupuutto. En osaa kuvitella Aixia ilman herkeämätöntä siritystä.

Tällä helteellä ei voi oikein tehdä muuta kuin lukea. Ahmin muutamassa päivässä saksalaisen historiallisen romaanin Wanderhure ranskannoksen La catin. Siinä rikas ja kiero lakimies juonittelee 1400-luvun alun Sveitsissä morsiamensa syytteeseen haureudesta saadakseen haltuunsa tämän isän omaisuuden. Tyttö karkoitetaan kotikaupungistaan ja hänestä tulee kiertelevä prostituoitu, joka kuitenkin lopulta onnistuu aikeessaan kostaa petolliselle kihlatulleen. Parhaillaan luen Françoise Saganin hulvattoman hauskaa romaania Les faux-fuyants, jossa neljä pariisilaista seurapiirisnobia pakenee sotaa kesällä 1940. Maaseudulla he joutuvat keskelle saksalaislentokoneiden tulitusta, jossa heidän autonkuljettajansa saa surmansa. Lähellä asuva maanviljelijä pelastaa heidät ja vie maatilalleen, jossa nämä upporikkaat ja kevytmieliset pariisilaiset joutuvat ensimmäistä kertaa elämässään töihin. Nauroin aivan kippurassa mm. kohtausta, jossa porukka hautaa autonkuljettajansa maatilan pellon laitaan ja yksi naisista jää Chanel-jakkupuvussaan koroistaan kiinni mutaiseen maahan. Paikallinen kylähullu rakastuu kolmekymppiseen, vanhempien naisten kustannuksella elävään ylimieliseen gigoloon, ja Ranskan kunnialegioonaan kuuluva diplomaatti ajelee naisystävänsä kanssa leikkuupuimurilla ympäri maatalon pihaa. Useimmat Saganin teokset ovat lähinnä kevyttä rakkausviihdettä, mutta tämä on kerrassaan mainio satiiri kaupunkilais- ja maalaiselämän eroista ja luokkayhteiskunnasta.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mossulan väki ottaa syvästi osaa lämpötilan kauheuteen,täällä tarjetaan,kun on riittävästi yllä,tuuleekin aika virkistävästi.Lukeminen kannattaa aina,mikä onni,että pystyy lukemaan ja ymmärtämään lukemansa hienoudet kielellä kuin kielellä.Voisin yrittää löytää löytää jotain talvista ja hyytävyydestä kertovaa ja lähettää sinne;jospa virkistäisi...Onneksi ei tarvitse olla ns.etelässä.emprassit!

Maurelita Pligaa kirjoitti...

Kiitos lukuvinkistä ; luin Bonjour tristesse joku aika sitten ja se oli ihastuttavan kepeä ja samalla syvällinen. Täggään heti fnac-koriini...

Voikun minäkin voisin vain lukea ! *kateellisena*

(ei vais)
=)

Maurelita Pligaa kirjoitti...

P.S. Voi nakki, kirja on loppu kustantajalta, mutta fnac todisti taas olevansa asiakaspalvelun huipulla : linkki divari-sivuille www.chapitre.com tarjoaa sitä 2,50 € hinnalla !

=)