Tänään luovuin kaikista tähän asti keksimistäni tekosyistä olla kirjoittamatta gradua ja ryhdyin vihdoin töihin. Hankalaahan se oli. Kirjoitin reilut kaksi tuntia ja sain aikaan vaivaisen sivun ja muutaman rivin päälle. Laskin kuitenkin, että se riittää: jos kirjoitan sivun päivässä ja pidän viikonloppuisin lomaa, ehdin kirjoittaa 20 sivua ennen teorian palautuspäivää. Huomio oli varsin lohdullinen. Eri asia on, syntyykö näin pienissä pätkissä kirjoitetusta tekstistä järkevää ja sidosteista kokonaisuutta. Miksi toisaalta ei syntyisi? Sitä paitsi mikään ei estä minua kirjoittamasta jonakin päivänä vaikka neljää sivua, jos sattuu inspiraatio iskemään. Voi hyvinkin olla, että työ etenee liukkaammin, kunhan pääsen kiinni helpompiin ja paremmin tuntemiini asioihin. Kohteliaisuuden käsitteen määrittelystä eivät edes tutkijat ole yhtä mieltä; miten siis minä, vaivainen graduilija, pystyisin sen tuosta vain määrittelemään?
Olin tänä iltana vesijumpassa ensimmäistä kertaa sitten marraskuun alun. Teki todella hyvää pitkästä aikaa! Vedessä polskiminen on niin mukavaa, ettei se aina tunnu tehokkaalta liikunnalta vaan pikemminkin hauskanpidolta.
Huomenna käyn kurssikirjastossa, ÅA:n Arkenin humanistisessa kirjastossa ja ohjaajan vastaanotolla. Toivottavasti saan uutta intoa työhöni, ja etenkin huomisen osuuden kunnialla kirjoitettua!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti