Blogilomani/-taukoni venyi lopulta pitemmäksi kuin aikomukseni olikaan, mutta toivon silti, että edes muutama uskollinen lukija on yhä jäljellä.
Alppilomani aikana ja sen jälkeenkin olen pohtinut ja märehtinyt tuota parin kuukauden takaista tapahtumaa ja nyt tunnen saaneeni käsiteltyä sitä sen verran, että bloggaaminenkin alkaa taas tuntua joltain. Asia on kuitenkin siinä määrin henkilökohtainen, etten pysty enkä halua avata sitä näin julkisella foorumilla enempää kuin edellisessä postauksessani tein. Ehkä joskus vielä puhun siitä, mutta toistaiseksi en kykene. Joka tapauksessa elämäni tuntuu nyt palanneen jokseenkin entiselleen, ja niinpä on aika palata myös blogin pariin.
Minulla onkin odotettavissa harvinaisen vilkas syksy kaikkein rakkaimman harrastukseni parissa! Tarkoitan tietysti intohimoani Mireilleä. Tasan kolmen viikon kuluttua lennän Pariisiin kahta konserttia varten, ja marraskuun alussa näen ja kuulen häntä vielä Marseillessa ja Avignonissa.
(kuva)
Joululomanikin on jo varattu: vietän joulua rakkaitteni kanssa Suomessa 19.-29.12. Sitä ennen lähden vielä pikaviikonlopuksi Wieniin juhlistamaan joukolla Suomen itsenäisyyspäivää Itävallassa asuvien suomalaistuttavieni kanssa.
Olen usein sanonut tarvitsevani kiinnostavia projekteja ja suunnitelmia, jotta osaan katsoa eteenpäin enkä taaksepäin. Nyt on luvassa menoa ja meininkiä sen verran, että tuo loppukesän psykologisesti raskas kokemus toivottavasti hautautuu kaiken ihanan, ikimuistoisen ja kauan odotetun positiivisen alle.
8 kommenttia:
Tervetuloa takaisin!
Kiva kun oot linjoilla taas! Asioita tapahtuu ja elämä vie, tuo ja kuljettaa mut asioil on taipumus järjestyä parhain päin.
Moi Fifi!
Upeaa että oot takaisin! Taukoja pitää pitää sen mukaan miltä tuntuu. Kyllä ne oikeat blogista tykkääjät pysyy mukana. Kirjoita siitä mikä tuntuu omalta ja tulee luonnostaan. Mä alan usein blogittaan yksi idea mielessä ja sit lopputulos onkin toinen.
Hei Fifi!
Kiitos kun jatkat. Blogisi on minulle tärkeä henkireikä. Kirjoitat armottoman hyvin.
Toivottavasti tämä kirjoittaminen ei muodostu sinulle velvollisuudeksi.
Taukoja yhdestä sun toisesta tarvitaan, mutta kyllä me kukin oman elämme seppoja olemme, toiset tietoisesti toiset vähemmän tietoisesti. Kukaan meistä ei kuitenkaan pysty elämää hallitsemaan. Kaikille meille tulee aikoja, jolloin ajatukset kiertyy elämämme arviointiin ja hyvä niin.
Kaikkea hyvää ja lämmin halaus!
t. Päivi
Täällä ollaan, hienoa päästä lukemaan mukavia tarinoitasi! Tsemppiä!
hienoa että olet palannut!terv.anneli
Oli ilo tavata Mireille ensimmäistä kertaa elämässäni ja vielä Olympiassa :) Ja oli myös ilo tavata sinutkin. Ja upeita kuvia.
T: I
Oli ilo tavata Mireille ensimmäistä kertaa elämässäni ja vielä Olympiassa :) Ja oli myös ilo tavata sinutkin.
T: I
Lähetä kommentti