Sunnuntai Lourmarinissa

Tällä kertaa on luvassa kuvapainotteinen postaus ihastuttavasta Lourmarinin kylästä, jonne ajelimme kauniin ja aurinkoisen sunnuntaipäivän piristykseksi. Lourmarin on tunnettu lähinnä linnastaan sekä kirjailija Albert Camus'n haudasta, jonka on muuten tehnyt Mireillen isä; linnassa vierailimme, mutta hautausmaa sai jäädä seuraavaan kertaan. Itse asiassa olen jo kerran aikaisemmin käynyt Lourmarinissa, kymmenisen vuotta sitten, mutta se oli aikaa ennen kuin omistin kameran ja sen vuoksi minulla ei ollut kylästä pienintäkään muistikuvaa.

Saavuimme Lourmariniin juuri sopivasti ennen lounasaikaa. Lounasravintolaksi valikoitui pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen (minulla on tapana mennä aina ensimmäiseen ravintolaan, jonka listalta löydän sopivan ruokalajin, mutta E. haluaa mieluummin vertailla useampia vaihtoehtoja) tämä ravintola, jonka ruokalista oli somasti käsin kirjoitettu ja kuvitettu:

Lounaanjälkeisen alkuiltapäivän vietimme kiertelemällä kylän kujilla ja vältellen parhaamme mukaan pahinta turistiryysistä. Lourmariniin oli nimittäin tullut muutama muukin päivää paistattelemaan.

  

Keskusta oli nopeasti nähty ja suuntasimme kohti matalalla mäellä sijaitsevaa linnaa:

Linna on rakennettu 1400-luvulla vanhojen, 1100-luvulta peräisin olleiden linnoituksen perustusten päälle ja se on kokenut vuosisatojen saatossa lukuisia muodonmuutoksia. Vallankumouksen jälkeen se lopulta raunioitui, kunnes 1920-luvun alussa rikas sijoittaja restauroi sen. Nykyisin linna toimii museona. 

Linnan pihan kalalammikossa uiskenteli isoja lihavia kaloja, mitä lie karppeja, kerjäämässä ihmisiltä ruokaa:

Lipunmyynnissä tiedusteltiin halukkuuttamme osallistua opastetulle kierrokselle. Toki halusimme, mutta oppaana toimi ujonpuoleinen opiskelijatyttö, joka ei juuri osannut kertoa linnasta enempää kuin mitä huoneiden seinillä olevissa opastetauluissa muutenkin luki ja jonka jokainen lause päättyi hermostuneeseen hihitykseen. Keskityinkin opastuksen kuuntelemista enemmän valokuvien ottamiseen ja linnan tunnelman aistimiseen. E. oli pettynyt, kun linnassa ei tuntunut yhtään kummittelevan.

Perinteinen linssiludekuva 1:

Perinteinen linssiludekuva 2:

Näköala linnasta kylään:

  

Lähtiessämme E. houkutteli minut vielä yhteen kuvaan, kun kalalammikon ruusut sopivat niin mainiosti mekkooni:

Seuraava alustavasti suunniteltu sunnuntairetkemme suuntautunee Ansouis'n linnaan, jossa E. on käynyt joskus byroonsa kanssa ja jossa todistetusti kummittelee. Sitä odotellessa...!