Teen työni puitteissa lähes päivittäin yhteistyötä noin viisikymppisen miehen kanssa, jolla on tapana flirttailla kanssani hyvinkin avoimesti. En halua sen tarkemmin kertoa, onko mies töissä samassa firmassa vai muuten yhteistyökumppani, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Työskentelemme useimmiten minun työpaikkani tiloissa, mutta välillä mies on muualla.
Olen jo kauan pannut merkille, että mies suhtautuu minuun eri tavalla kuin kahteen muuhun naispuoliseen kollegaani. Heidän kanssaan mies lähinnä vitsailee, kun taas minun kanssani ei. Minä saan lähes joka aamu kuulla kohteliaisuuksia pukeutumisestani, kun mies tulee tervehtimään: huomaan selvästi, kuinka hän katselee minua ylhäältä alas ja takaisin ylös, katsoo sitten silmiin ja hymyilee. Poskisuudelmat vaihtaessamme hän mutisee esimerkiksi "onpa sinulla kaunis mekko tänään" tai "vau, upeat silmät" kerran, kun olin meikatessani korostanut huulten sijasta silmiäni. Talvella minulla oli viikon ajan joka päivä pitkät housut, ja loppuviikosta mies totesi pettyneen oloisena: "Ai, sinulla on taas housut!" Seuraavana maanantaina pukeuduin hameeseen, ja miehen silmät oikein loistivat, kun hän näki minut aamulla: "Jes, vihdoin hame!" Siihen minä vastasin arvanneeni, että hän olisi tyytyväinen, ja hän sanoi "todellakin olen!"
Jokin aika sitten mies oli melkein kaksi viikkoa käymättä työpaikallani ja palatessaan hän puristi minua käsivarresta joka-aamuisen poskisuukkotervehdyksen yhteydessä ja kuiskasi, että hänellä oli ollut ikävä poskisuukkojani: Ça m'a manqué de te faire la bise...!
Usein kulkiessaan työhuoneeni ohi hän huikkaa "miten menee, Fifi?" Toinen kollegoistani totesi kerran närkästyneenä perään, että kiitos kysymästä, kyllä hänellekin kuuluu hyvää, vaikka sitä ei koskaan kysytä! Illalla kotiin lähtiessäni käyn toivottamassa hyvät illanjatkot kaikille vielä paikalla oleville, ja jos mies on silloin vielä töissä, saan usein tervehdykseksi silmäniskun tai lentosuukon.
Alkuviikolla olin lounasaikaan yksin paikalla siinä käytävässä, jossa työhuoneeni sijaitsee, koska kaikki muut olivat lähteneet asioilleen. Mies tuli tuomaan minulle eräitä papereita ja kysyi, aioinko syödä työpaikalla. Vastasin aikovani, johon hän totesi, että sittenhän meitä oli lounaalla vain me kaksi. Ehdotin kiusallani, että olisimme voineet syödä ulkona ja muistutin, että viime kesänä hän oli lounastanut toisen kollegani kanssa kutsumatta minua mukaan. Siihen hän vastasi: "Luuletko, että olisin unohtanut? Valitse vain paikka, niin tarjoan sinulle lounaan." Ehdotin byroon lähellä olevaa ravintolaa, jossa pomoni käy usein liikelounailla, mutta mies sanoi toivovansa mieluummin, että näyttäisin hänelle jotain "aivan uutta ja ennenkuulumatonta"... (Keskustelu kuulostaa suunnattoman kornilta näin suomeksi käännettynä...!)
Miten minun mielestänne pitäisi suhtautua tähän? Jossain USA:ssa olisimme varmasti jo käräjillä ahdistelusta, mutta rehellisesti sanoen minusta tämä on erittäin hauskaa ja nautin siitä.
Miehen käytös ei nimittäin ole vähääkään epämiellyttävää tai seksuaalissävytteistä. Hän ei pyri koskettelemaan yksityisiä vartalonosiani tai tee minkäänlaisia epämukavia ehdotuksia. En loukkaannu tai häiriinny siitä, että minua kosketaan olkapäähän, käsivarteen tai hartioihin, ja poskisuukot vaihdan joka tapauksessa päivittäin jokaisen työpaikkani ihmisen kanssa.
Mies lienee hieman ihastunut minuun, mutta se ei todellakaan ole molemminpuoleista. Hän ei ole niin sanotusti yhtään minun tyyppiäni, intressini ovat aivan muualla ja ennen kaikkea minulla on jo valmiiksi kotona se ainoa ihminen, jonka haluan. Mieskin on naimisissa ja hänellä on aikuisia lapsia. Olen tavannut hänen vaimonsa pari kertaa, ja nainen on paitsi oikein ystävällinen ja mukava, myös minun täydellinen vastakohtani: lyhyt, tumma, tikkulaiha ja aivan litteä joka puolelta. Ehkäpä miehestä on mukava työpäivän aikana katsella vaaleaa, pitkää ja... pehmeää naista, kun sellaista ei kotona ole? Vaikea tietää. Joka tapauksessa mies ei ole ikinä missään tilanteessa yrittänyt mitään sopimatonta, ei edes niinä kertoina, kun olemme olleet kahdestaan autolla liikkeellä työasioissa.
En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka saa alituiseen hätistellä miehiä kimpustaan, joten minulle tällainen toistuva huomion osoittaminen on varsin uutta. Mielestäni flirttailu ainoastaan piristää mukavasti tylsää työpäivää, etenkin silloin, kun molemmille on selvää, ettei sen taustalla ole pienintäkään taka-ajatusta. Otan oikein mielelläni vastaan kohteliaisuuksia: parempi niin, kuin että mies kääntäisi inhoten päänsä pois minut nähdessään. Jos hän haluaa hieroa kevyesti niskaani kulkiessaan lounashuoneessa selkäni takaa, niin sen kun, ei se minua haittaa. Ja jos vielä satun oikeasti saamaan ilmaisen lounaan jossain Aixin tasokkaassa ravintolassa, en varmasti kieltäydy. E. kysyi, pitäisikö hänen olla mustasukkainen, johon minä vastasin, ettei todellakaan kannata. Pelkkää harmitonta huvia ja päivän piristystä vain.
Miten te suhtautuisitte tällaiseen flirttailuun työyhteisössänne tai muuten lähipiirissänne? Tuntisitteko olonne epämukavaksi vai ottaisitteko asian huumorilla?
6 kommenttia:
Tu connais Brigitte Lahaie sur RMC? Depuis que je l'ecoutes je suis fière et heureuse d'être femme. Et j'aurais je crois le même réaction que toi, parfois je me poserais un peu la question ( petite appréhension que l'homme attendrait qq chose au quel je ne suis pas prête à répondre ) mais déciderais à en profiter à requinquer ma féminité et bonheur d'en être une par ses petits avances et flirt tant que ça reste innocent et surtout personne en souffre. Profites en! Ce que tu écris la, colle tout à fait à l'image que je me donne de toi. Une femme sexy et belle et qui s'assume, l'assume ! Bisous, Emma
tietääkö tämä tyyppi, että olet onnellisessa parisuhteessa ja periaatteessa uskollinen ? siinä tapauksessa hän vaarantaa vain itsensä, jos kuitenkin kuvittelee enemmän. muuten, se on vähän petturimaista, kuten sanotaan "être une allumeuse". kokemuksesta tiedän, että tuollaisia, pikkuisen flirttailevia ystävyyksiäkin on, ilman aikomustakaan mennä sen pidemmälle puolin ja toisin. kunhan kaikki ovat selvillä asiasta.
Ranskassa tämä on ihan normaalia ja siksi kivaa. Jatka vain siis samaan tahtiin. Kuten sanoit, pieni flirtti tekee työpäivästä kovemman. Tunnet olosi viehättäväksi. Vietätte kivaa aikaa yhdessä... Je vois le mal nulle part ;)
... Kivemman.
Sehän on positiivista, että saa huomiota ja kommentteja ulkonäöstä tai vaatteista. Ja ranskalaiset sen taidon osaavat, je crois.
Suomen byroissa ei taideta kohteliaisuuksi jaella, ainakin, mitä olen kysellyt nyt jo töistä pois jääneeltä lähipiiri-insinööriltä. Kysymys: minkälaisia naisia kanssasi töitä tekee? Vastaus: emmää tiärä, semmosia tavallisia. Kysymys: onko ne nuoria, vanhempia, hyvin pukeutuneita jne. Vastaus :On siä varmaan kaikenikäsiä, enkä mää niitten vaatteita kato. Kysymys : sanotko koskaan mitään, jos joku on oikein nätisti laitettu? Vastaus : mitä mää ny semmosia, emmää mitään huamaa.
Että sillai, ota vaan vastaan kehut ja silmäniskut.
Kun et keran koe hänen ahdistelevan sinua, ota kohteliaisuudet ilolla vastaan ja nauti tyytyväisenä hyvästä lounaasta kun sen saat. Ihmissuhteita on monenlaisia ja niin kauan kuin molemmat nauttivat tilanteesta, kaikki hyvin.
Lähetä kommentti