Paras aika vuodesta on käsillä

Joka vuosi suunnilleen näihin aikoihin alan hehkuttaa kevään tuloa. Olen ehdottomasti kevätihminen ja tänä vuonna minulla on aivan erityisesti onni myötä, sillä kevät on nyt harvinaisen aikaisessa. 

Jo viikko sitten vaihdoin talvitakkini kevättakkiin ja näin ensimmäiset pienet kevätkukat E:n isän taloyhtiön pihalla:

Kuluneella viikolla oli poikkeuksellisen lämmintä ja etenkin viikonloppuna jopa kesäistä. Minä ja E. pysyimme viikonlopun kotona, mutta poikkesin lauantaiaamupäivällä parille asialle kylään ja jätin kotiin paitsi takin, myös sukat. Ihmiset olivat yleisesti liikkeellä t-paidoissa ja minäkin olisin kernaasti vaihtanut jo kokonaan pois talvivaatteista, mutta suurin osa kevät- ja kesävaatteistani on vielä toistaiseksi talvisäilössä. 

Lehtiä ei vielä puissa näy, mutta siitepölyallergiani ilmoittelee itsestään siihen malliin, ettei niiden ilmestymiseen kulu enää pitkää aikaa. Byroon ympäristökin vilisee jo kevään merkkejä. Perjantaina en viitsinyt lähteä tavanomaiselle metsälenkkipolulleni, mutta pyörin parkkipaikan lähistöllä ja tutkin, millaisia kukkia sinne oli viikon aikana ilmestynyt:

Minulle kevät on vuoden parasta aikaa, sitä, jolloin paksut mustat sukkahousut vaihtuvat ohuisiin vaaleisiin, avonaisista kengistä pyyhitään pölyt, kaulahuivit jäävät aamuisin kotiin ja byroon lämmitys vaihdetaan ilmastointiin. Aivan niin pitkällä ei sentään vielä olla. Pidin viime viikolla useampana päivänä työhuoneeni ikkunaa auki aikomuksenani avata se vain hetkeksi, mutta unohdinkin ikkunan auki koko iltapäiväksi. Ikkuna on selkäni takana noin puolen metrin päässä minusta enkä tuntenut pienintäkään vetoa tai viileää ilmaa niskassani. Ulko- ja sisälämpötilojen välillä ei siis ollut kovinkaan suurta eroa. Ihanaa, kohta saan jättää pitkät housut, pitkähihaiset paidat ja sukkahousut kokonaan pois! Ja jos vanhat merkit pitävät tänäkin vuonna paikkansa, ei ns. välikausi kestä täällä kovinkaan kauaa, vaan nahkatakista voi hyvinkin nopeasti siirtyä kesämekkoihin.