Aux urnes citoyens

Ranskassa on sunnuntaina kunnallisvaalit. Kaupungin tai kunnan johtajisto valitaan joka kuudes vuosi; Aixissa tosin uusittiin kunnallisvaalit viisi vuotta sitten, koska edellisten vaalien aikaan istuvan kaupunginjohtajan tukijoukkojen epäiltiin levittäneen tämän vastustajia halventavia lentolehtisiä. Uusien vaalien tulos pysyi silti samana.

Normaalisti en ole juurikaan kiinnostunut politiikasta, mutta tällä kertaa näillä vaaleilla on minulle aivan erityinen merkitys. Saan nimittäin ensimmäistä kertaa äänestää Ranskassa.

En ole koskaan viitsinyt toden teolla ruveta hankkimaan Ranskan kansalaisuutta, koska se vaatisi julmetun paperisodan ja ties minkä selvitysten hankkimisen Suomesta vanhempien vihkitodistusta myöten. Vähintään neljä vuotta ranskalaisen kanssa naimisissa ollut saisi kansalaisuuden suunnilleen ilmoitusluonteisesti, mutta E. ei kosinnoistani huolimatta suostu naimisiin enkä minäkään erityisemmin avioliittoon hingu. Ilmankin kansalaisuutta pärjää, EU-kansalainen kun ei tarvitse sitä muuhun kuin äänestämiseen. 

EU-ihmiset saavat Ranskassa äänestää kunnallis- ja eurovaaleissa, kunhan ilmoittautuvat kotikuntansa kaupungintalolla äänestysrekisteriin. Minä ilmoittauduin muistaakseni keväällä 2010, mutta vasta nyt on sellaisten vaalien aika, joihin saan osallistua. 

Eilen saimme E:n kanssa kumpikin ison virallisen vaalikirjekuoren postilaatikkoomme.

Se sisälsi ensinnäkin jokaisen ehdolla olevan puolueen vaaliohjelman, jota kutsutaan juhlavalla nimellä profession de foi. Siinä listataan puolueen vaalilupaukset, kehutaan omaa puoluetta ja – minkä koin jokseenkin hämmentävänä – haukutaan vastustajia kohteliain sanakääntein. Kuvassa vaaliohjelmat ovat satunnaisessa järjestyksessä ja päällimmäiseksi osui Aixin nykyisen kaupunginjohtajan Maryse Joissains Masinin paperi. Oikeistolaisen UMP-puolueen ohjelmassa pelotellaan sillä, mitä kaikkea kauheaa sosialistit tekisivät kaupungissamme, jos pääsisivät valtaan, ja vasemmiston vaaliohjelma puolestaan luettelee, kuinka kelvottomia päätöksiä kaupungin oikeistolainen johto on tehnyt vuodesta 2001.   

Äänestäminen on täällä jokseenkin erilaista kuin Suomessa. Ranskassa ei äänestetä yksittäistä ehdokasta, vaan puoluetta. Jokainen puolue kokoaa ehdokkaistaan listan, jolta tietty osa tulee valituksi. Voittajapuolueen lista saa puolet kaupunginvaltuuston paikoista ja loput jaetaan kaikkien niiden listojen kesken, jotka ovat saaneet vähintään 5% äänistä. Listat lähetettiin samassa kuoressa vaaliohjelmien kanssa ja ne toimivat samalla äänestyslippuina:

Ranskalainen äänestyslippu on siis A4-kokoinen paperi, joka lähetetään kotiin muutama päivä ennen vaaleja. Jokaisella puolueella on omannäköinen äänestyslippunsa: oikeistolla sininen, vasemmistolla punainen...

... ja vihreillä tietenkin vihreä ja kierrätyspaperille painettu:

Samat listat ovat jaossa myös vaalipäivänä äänestyspaikalla, pinoissa äänestyskoppien vieressä. Ongelmana on, että kun äänestäjä ottaa pinosta haluamansa listan, muut paikalla olevat äänestäjät näkevät, mitä puoluetta hän äänestää. Niinpä ihmisillä on tapana ottaa yksi kappale jokaista listaa ja heittää pois ne, joita hän ei äänestä. Millaista turhaa tuhlausta! E. tuo aina äänestyspaikalle mukanaan kotiin lähetetyn listan ja ottaa äänestyspaikalla ainoastaan kirjekuoren, johon lista laitetaan äänestyskopissa. 

Kun lista on suljettu kuoreen, tullaan pois kopista ja mennään vaalivirkailijoiden luo. Mukana tulee olla henkilöllisyystodistus sekä pahvinen äänestäjäkortti, jossa lukee äänestyspaikan osoite sekä äänestäjän nimi ja osoite, syntymäaika ja -paikka sekä departementti. Minullakin on oma äänestäjäkortti:

Minun versioni tosin poikkeaa ulkonäöllisesti ranskalaisista, koska sen poikkiviiva kertoo kortin olevan EU-kansalaisen kortti. Alla vertailun vuoksi kuva E:n ja minun korteista:

    

Kun äänestäjän henkilöllisyys on tarkastettu, äänestyskirjekuori pudotetaan läpinäkyvään vaaliuurnaan ja uurnaa vahtiva virkailija toteaa ääneen: A voté ! eli "(X) on äänestänyt!" Sen jälkeen saa äänestäjäkortin takapuolelle leiman, josta käy ilmi vaalipäivä. Minun korttini on vielä blanko, mutta E:n kortista käy ilmi, että hän on äänestänyt vuoden 2012 presidentinvaaleissa ja joissain kolmansissa vaaleissa samana vuonna:

Presidentinvaalien tapaan Ranskassa ovat eduskunta- ja kunnallisvaalitkin kaksivaiheisia. Viikon kuluttua sunnuntaina on edessä toinen kierros, jolloin äänestetään niiden listojen välillä, jotka ovat saaneet yli 10% äänistä ensimmäisellä kierroksella. Ranskalaisten erikoisuus ovat protestiäänestykset: vaikka kyseessä ovat kunnallisvaalit, monilla on tapana äänestää ainakin 1. kierroksella protestiksi eri puoluetta kuin maan kulloinenkin hallitus osoittaakseen tyytymättömyytensä presidentin ja/tai hallituksen toimintaan. Itse en näe tässä mitään järkeä: miksei heti saman tien äänestä sitä listaa, jonka haluaa kotikaupunkinsa johtoon? 

Minä olen jo päätökseni tehnyt. Olen varsin tyytyväinen, että saan osaltani vaikuttaa kaupungin päättäjien valintaan, sillä onhan heillä presidenttiä tai eduskuntaa suurempi vaikutus jokapäiväiseen elämääni Aixissa. En ole seurannut sanomalehtien mielipidemittauksia, joten en osaa laisinkaan sanoa, kuka voisi olla vaalien ensimmäisen kierroksen todennäköisin voittaja. Sunnuntaina se selviää.