Lepoa silmille

Kuluneena viikonloppuna en taaskaan voinut jäädä liskoilemaan sänkyyn puoleenpäivään asti, vaan oli laittauduttava ja lähdettävä kaupungille. Siitä saakka, kun aloin käydä töissä, olen käynyt keskustassa enää aniharvoin ja sinne mennessäni yritän kerätä mahdollisimman monta asiaa hoidettavaksi samana päivänä. Niin nytkin. Alunperin olin menossa vain silmälääkärille ja paperikauppaan, mutta yllättäen sainkin toimitettavakseni aivan odottamattoman askareen.

Jouduin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni silmälasiostoksille.

Toisin kuin ilmeisesti Suomessa, Ranskassa silmälääkäri tarkistaa näön ja määrää lasit ja optikko vain myy ja tilaa ne. En ollut käynyt silmälääkärillä sitten opiskeluvuosieni, eli en ainakaan kolmeen vuoteen, joten nyt päätin mennä. En siksi, että olisin havainnut näköni mitenkään heikentyneen, mutta istun kuitenkin tiiviisti tietokoneruutuni edessä viitenä päivänä viikossa aamuyhdeksästä puoli seitsemään illalla ja ajattelin siksi tarkistaa, onko se jotenkin vaikuttanut silmiini. Välillä työpäivän jälkeen ne ovat nimittäin epämiellyttävän valonarat ja minulla on joko lievää päänsärkyä tai kummallinen painon tunne ohimoilla ja/tai otsalla silmien yläpuolella. Joskus pääni ja silmäni tuntuvat iltaisin niin väsyneiltä, etten viitsi edes lukea, vaikka tavallisesti se on lempipuuhaani. 

Silmälääkäri totesi, että näköni on aivan normaali, mutta tietokoneella työskentely selvästi rasittaa silmiäni ja siksi hän suositteli minulle kevyiden silmälasien hankkimista. Lääkäri kutsui niitä "lepolaseiksi", lunettes de repos, ja minun on tarkoitus käyttää niitä vain töissä. Optikko selitti, että silmieni väsyessä lasit jotenkin hoitavat silmien tehtävät niiden puolesta ja antavat siten silmieni levätä. En tiedä, millä yksiköllä silmälasien voimakkuutta mitataan, mutta minun lasini ovat 0,5 molemmissa silmissä. 

Menin siis silmälääkäriltä suoraan E:n käyttämälle optikolle ja harmittelin, ettei minulla ollut mukanani makutuomaria. Silmälasien valitseminen on hurjan vaikeaa! Minulle on muutenkin useimmiten vaikeaa valita yli kolmesta vaihtoehdosta, oli kyse sitten huulipunista tai jäätelömauista, saati sitten optikkoliikkeen kymmenistä silmälaseista. Onneksi asioin tutuhkon ja asiantuntevan optikon kanssa, ja onneksi kasvojeni muoto rajasi pois edes osan mahdollisuuksista.

Lopullisen valinnan tein näiden kolmen vaihtoehdon välillä:

   

Arvaatteko, mitkä lopulta valitsin?

Alimman kuvan lasit.

Optikko kehui, kuinka kapeahkot linssit tasapainottavat possunposkieni pyöreyttä. Ehkä sitten. Ylimmät kehykset olivat liian kapeat ja keskimmäiset taas vähän liian hengettömät. Otan parempia kuvia, kunhan lasit aikanaan saapuvat. 

Olen perheestäni viimeinen, jolla ei ole silmälaseja, ja niitä ostaessani tunsin itseni yhtäkkiä jollain tapaa vanhaksi, vaikka silmälaseilla ei olekaan mitään tekemistä iän kanssa. Lohdutin itseäni sillä, etten sentään tarvinnut laseja huonon näön vuoksi vaan silmiä rasittavan tietokoneen. Toisaalta epäilen, että saatan hyvinkin kiintyä laseihini niin, etten malta käyttää niitä pelkästään töissä ollessani vaan haluan ne päähäni jatkuvasti! Ostin jo eBaysta niille asiaankuuluvan säilytyskotelon:

(kuva)

Silmälasioperaation onnistuneen lopputuloksen juhlistamiseksi nautin kevään ensimmäisen ulkojäätelön Cours Mirabeaun yläpäässä:

Philippe Faurin jäätelöt ovat suunnilleen parhaita, jotka tiedän: makuja on varmasti lähemmäs 30 ja ennen kaikkea ne on valmistettu 100% luonnollisista raaka-aineista. Minä valitsin kuppiini hasselpähkinää, maapähkinää ja suosikkimakuani maitoa. Faurilla on tosiaan tuoreen, raikkaan maidon makuista jäätelöä, jonka La Provencen toimittajakin valitsi parhaaksi jäätelömauksi viime kesänä tehdessään empiiristä tutkimusta Aixin jäätelöbaareista.

Kaikki muut asiat hoidettuani satuin kulkemaan Repetton liikkeen ohi. Repetto on tunnettu erityisesti balettitossuistaan ja tanssipuvuistaan, mutta myös ballerinakengistään etenkin Brigitte Bardot'n käytettyä niitä elokuvassa "Ja Jumala loi naisen". Balettiin olen mahdollisimman väärän mallinen, mutta onneksi elegantissa liikkeessä myydään myös tavalliselle pulliaiselle sopivia kenkiä. Minä iskin välittömästi silmäni näihin:

(kuva)

Olen kaivannut kunnon punaisia kenkiä siitä asti, kun kymmenisen vuotta vanhat Vagabondin punaiset kiiltonahkakorkokenkäni tulivat tiensä päähän pari vuotta sitten. Nyt minulla on vihdoin niille arvoisensa seuraajat, sillä en voinut jättää näitä kauppaan. Ne pääsevät todennäköisesti ensi kertaa ulkoilemaan huomenna, sillä aamulla on firman hallituksen kokous, jota varten minulla on tapana pukeutua hieman normaalia fiinimmin. (En tietenkään itse osallistu kokoukseen, mutta otan ihmiset vastaan ja hyppään sitten tarvittaessa vähän väliä kokoushuoneessa milloin mitäkin asiaa varten.)