Crash! boom! bang!

Suunnilleen näin sanoi rakas Opelimme, myös Vauvaketuksi kutsuttu, keskellä hiljaista ja rauhallista sunnuntai-iltapäivää, kun olimme palaamassa kotiin E:n isän luota.

Aixin Carrefourin tuntevat tietävät myös onnettomuuspaikan:

Aixista TGV-asemalle ja lentokentällekin vievän D9-pikatien liittymä 1b, josta pääsee paitsi Carrefouriin, myös meidän kyläämme. Tieltä ajetaan alamäkeä Carrefourin sivuitse kuvassa näkyvään jättiliikenneympyrään, ja kuten kuvasta samoin näkee, on mäen alla kärkikolmio ja siinä vielä ranskalaisen käytännön mukaisesti kyltti Cédez le passage eli "päästäkää muut ensin", ts. "teillä ei ole etuajo-oikeutta". Me ajoimme normaalisti oikeanpuoleista kaistaa alas ja pysähdyimme liikennesääntöjen mukaisesti katsomaan, tuleeko vasemmalta ketään. Ei tullut, ja olimme juuri lähdössä uudelleen liikkeelle, kun... 

  (kuva)

Peräämme rysäytti vauhdilla helkutin kokoinen Toyota Rav4 -katumaasturi. Vauvakettu pomppasi kolme metriä eteenpäin ja me huusimme kauhusta. Aurinkolasit putosivat pääni päältä syliini ja turvavyön reuna viilsi E:n kaulaan ilkeännäköisen punaisen naarmun. 

Hyökkäsimme ulos autosta ja minä nappasin refleksinomaisesti puhelimen käteeni ottaakseni valokuvia todisteeksi. Vauvakettu oli surkea näky:

Lujaa ei mennyt kyllä Toyotallakaan, eikä ehkä mene enää koskaan, sillä sen nokka oli lytyssä, moottorista valui punertavaa nestettä ja ryppyisen konepellin alta nousi sihisten höyryä:

Onneksi minulle tai E:lle, sen paremmin kuin Toyotan naiskuskille ja -matkustajalle, ei käynyt kuinkaan, E:n kaulassa olevaa nirhaumaa lukuun ottamatta. Tunnelmakin pysyi siedettävänä. Peräänajaja ilmoitti nähneensä jo kauempaa, ettei liikenneympyrässä ollut sillä hetkellä ketään ja olettaneensa, että me lähdemme saman tien liikkeelle tai emme pysähdy ollenkaan. Minun mielestäni kylläkin liikenteessä ei pidä olettaa mitään, vaan katsoa eteensä ja toimia sen mukaisesti, mitä näkee. Itselleni ei tulisi mieleenkään liikenneympyrää ja kärkikolmiota lähestyessäni tuosta vain olettaa, ettei edessä ajava auto pysähdy... mutta ehkäpä hänellä oli siinä vaiheessa tärkeämpää tekemistä tai puhumista kuin ympäristön havainnointi.

E. oli suunniltaan ja hoki, ettei hän pääse seuraavana aamuna töihin, me emme pääse maanantaina Carrefouriin vaihdattamaan patteria E:n isän rannekelloon kuten tarkoitus oli, miten hän pääsee töistä soittamaan vakuutusyhtiöön ja niin edelleen. Isältä perimäni flegmaattis-rauhallisen luonteeni turvin vakuutin kerta toisensa jälkeen, että kaikki järjestyy, kelloon saadaan uusi patteri, vakuutusyhtiö lainaa autoa Vauvaketun korjauksen ajaksi ja tärkeintä on, ettei kenellekään käynyt mitään. Oikeassahan minä olin: nyt meillä on autokorjaamon laina-auto, Vauvakettu on ollut maanantaista saakka korjauksessa, se ei mene lunastukseen ja viulut maksaa toisen autoilijan vakuutus. Hullumminkin olisi voinut käydä. 

Sen päätimme yksissä tuumin, että tuota Carrefourin liittymää emme enää käytä kuin äärimmäisessä hädässä. Järjestyksessä seuraava liittymä sitä paitsi tuo meidät vielä lähemmäs kotia, ja ennen kaikkea siinä on paljon vähemmän liikennettä.