Ammattilaismainen amatööri vai amatöörimäinen ammattilainen?

Vietän taas kyttäyspäivää kotona, mutta juuri nyt ei naapurustossa tapahdu mitään erityisen kiinnostavaa (vastapäisen talon nuori työtön mies on kääntänyt olohuoneensa pöydän toisin päin ja riitelevän pariskunnan jompikumpi osapuoli on kerännyt monta päivää narulla roikkuneet pyykit pois), joten minulla on sopiva hetki bloggaustuokiolle.

Kävin aamulla x:nnen kerran fysioterapeutilla (lienee osuvin käännös kinésitherapeute-termille) ja niska-hartia-alueeni on jo kohtalaisessa kunnossa. Kiné vannottaa joka kerta: "Muistathan sitten, ettet nökötä tuntikausia kumarassa tietokoneen edessä!" Enhän minä toki... sitten enää, kun minulla on joskus 50 vuoden päästä oma työhuone ja ergonomiset toimistokalusteet. Siihen asti on pärjättävä köyhän naisen kotikonstein, kuten esim. tällä tavalla:

Kyynärpäille ja ranteille en saa tukea edelleenkään, mutta 900 helpon ruokaohjeen ja Ludvig XV:n rakastajattarien ansiosta saan sentään koneen edes auttavasti silmieni tasolle. (Älkää s'il vous plaît kiinnittäkö huomiota pyjamaan, sanomalehteen ja keittiöpyyhkeeseen kuvan taustalla. Ensi kerralla siivoan ennen kuin alan räpsiä havaintokuvia kaiken kansan nähtäville.) 

Havaintokuvista puheen ollen, kävin tiistaina Sephoran ja Benefit-kosmetiikkamerkin tarjoamassa ilmaisessa kulmakarvojen muotoilussa ja meikkauksessa. En ole moneen vuoteen käynyt kenenkään meikattavana ja olin etukäteen mielissäni tulevasta tilaisuudesta; kuvittelin saavani ohjeita ja vinkkejä entistä inspiroivampaan ehostukseen, sillä vaikka meikkaankin (lähes) päivittäin enkä katso olevani siinä puuhassa aivan huono, etsin aina innolla uusia ideoita, tuotteita ja toteutustapoja. Minulle ennestään tuntemattoman sarjan oma meikkaaja kuulosti ihanteelliselta tähän tarkoitukseen.

Koin kuitenkin pienoisen pettymyksen. Benefitin meikit kyllä olivat kivoja ja jännittäviä ja kohtuuhintaisia, mutta meikkaajan jälki oli mielestäni kaikkea muuta kuin ammattimainen, enkä saanut sessiosta irti mitään uutta. Päinvastoin. Meikkaajatyttö siveli peitevoiteet ja pohjustukset oman meikkipuuterini päälle – minun oli sinne mennessäni pakko suojata ihoni jollakin päällysteellä, koska kylmällä ilmalla se alkaa kiristää ja tuntua kolme numeroa liian pieneltä – jolloin lopputuloksena oli paksu ja epätasaisesti levittynyt pinta. 

Tyytymättömin olin silti silmämeikkiin. Minulla oli ylläni luumua ja fuksiaa, joten värejä olisi voinut käyttää reilustikin, mutta tyttö valitsi laimean beigen ja jonkinlaisen ruskehtavan voidemaisen luomivärin. Ripsiväriä levitettyään hän kehui silmäni maasta taivaisiin, mutta minä lähinnä kauhistuin: selkeästi erotellut ripset ovat minulle kunnia-asia, mutta hänpä oli meikannut minulle paakkuiset hämähäkinjalkaräpsyt, jotka näyttivät siltä, että minulla oli kahdeksan hyvin paksua ripseä kummassakin silmässä. 

Seuraavana päivänä otin vertailun vuoksi kuvia itse normaaliin tapaani meikkaamistani silmistä. Kaikissa kuvissa on vasemmalla Benefitin ammattimeikkaajan jälkeä, oikealla omaani. Kaikki on otettu samassa paikassa samaan vuorokaudenaikaan eikä kuvia ole käsitelty mitenkään.   

 

Toki Sephoran meikkaajan meikki on ihan kaunis, tönkköjä hämähäkkiripsiä lukuun ottamatta, mutta omiin tottumuksiini verrattuna se on jotenkin laimea ja huomaamaton. Koska meikkaaja ei käyttänyt mitään pohjustusta silmäluomilla, toisin kuin minä, alkoi luomiväri jo kerääntyä pieniksi vaoiksi luomelle, vaikka meikkauksesta oli tässä vaiheessa kulunut tuskin kahta tuntia. 

En suinkaan teeskentele olevani ammattimeikkaaja, mutta koen, että tässä tapauksessa osaan tehdä aivan yhtä hyvää jälkeä itsekin. Mitä mieltä te olette? Kaipaan rehellisiä mielipiteitä!