maanantai 7. helmikuuta 2011

Bihlaga-Saari eli fiktiivistä suomea ranskalaisille

Pari viikkoa sitten katselin hajamielisenä jotain myöhäisillan kulttuurillis-poliittista keskusteluohjelmaa, jossa tuoreinta romaaniaan esitteli kirjailija ja akateemikko Jean-Marie Rouart. Rouartin tuotanto ei ole minulle ennestään tuttua, mutta höristin korviani siinä vaiheessa, kun juontaja mainitsi romaanin yhteydessä sanan finlandaise: mitämitä, Suomeen sijoittuva umpiranskalainen kirja?! Amazon.fr paljasti, että romaanin La Guerre amoureuse tapahtumat tosiaan sijoittuvat osaksi Suomeen ja sankaritar on venäläis-suomalainen:

 (kuvat ja lisätietoa: Chapitre.com)

Työmatkalla Helsingin yliopistossa oleva ranskalaiskirjailija tapaa kauniin kirjallisuuden opiskelijan Helenan, joka seuraa miestä Pariisiin tehdäkseen siellä väitöskirjaansa. Heidän välilleen syntyy myrskyisä ja kieroutunut suhde, ja Helena pettää kertojaa suomalaisen taiteilijan kanssa tehdäkseen tämän mustasukkaiseksi ja pakottaakseen tämän avioliittoon kanssaan. Kirjan luvataan olevan ainakin "pureva" ja "kuumeinen". 

Olen ehtinyt lukea sitä vasta parikymmentä sivua ja selailla vähän enemmän, mutta olen jo kiinnittänyt huomiota muutamiin huvittaviin yksityiskohtiin, kuten henkilöiden ja paikkojen nimiin. Sivuhenkilöihin lukeutuvat mm. ruotsalais-suomalainen Birgitt Bollstrom-Borjom, Mirja Bolgrum -niminen nainen sekä suomalainen taiteilija ja kuvanveistäjä Gustav Molnar. Sankarittaren Helena-nimestä kertoja toteaa: "Ai, se ei olekaan suomalainen etunimi", johon Helena vastaa: "Ei niin, äitini on venäläinen." 

Paikannimissä on myös sovellettu taiteellista vapautta: Mirja vie ranskalaisen vieraan tutustumaan "Bihlaga-Saareen", joka tarkoittanee Pihlajasaarta. "Yliopisto", "Eira" ja "Turku" sentään ovat oikein, mutta hauskuus kasvaa, kun kertoja siirtyy bussilla Helsingistä Turkuun: kotikaupunkiani luonnehditaan "yläluokkaiseksi kylpyläkaupungiksi", station balnéaire huppée, ja bussin ikkunasta näkyy "aina vain samoja pikku siltoja, jotka harppovat mikroskooppisten saarten yli. Ja kaikkialla läsnäoleva meri, tyyni, harmaa, kiltti, joka ei tuoksunut miltään eikä ilmaissut minkäänlaista raivoa ja joka antoi pienten nopeiden purjeveneiden lepattaa pinnallaan kuin valkoisen perhosparven." Olen 25 vuoden aikana matkustanut riittävän usein Turun ja Helsingin välillä tietääkseni, ettei vanhalta ykköstieltä sen paremmin kuin uudelta moottoritieltäkään näy erityisen paljon merta, saaria tai purjeveneitä... Turusta kertojalla on niin ikään uutta tietoa: siellä on "Sibelius-bulevardi" sekä satama, josta tulee iltaisin iloinen ja korea, jonka kujilla soi hilpeä musiikki ja vaeltelevat vaaleahiuksiset perheet iltakävelyllään ja jonka huvijahtien puomit kurkottelevat merta kohti kuin käsivarret. Turussa toki on satama, mutta vain matkustaja- ja rahtiliikenteelle, eikä siellä kuljeskella iltaisin kujilla iloisen musiikin tahtiin. Aurajoen rannassa kyllä, ja jahteja ja purjeveneitä löytyy Ruissalosta, mutta ne taas ovat kaukana keskustasta, toisin kuin kirjan tapahtumat edellyttävät. 

Tietenkin on normaalia ja ymmärrettävää, että kirjailija on luonut teokseensa fiktiivisen miljöön, mutta kyseisen miljöön hyvin tuntevana lukijana minun on välillä hankala asennoitua oikein moisiin asiavirheisiin. Rouart tuskin on kuvitellut, että kukaan hänen lukijoistaan osaa suomea, ja on siksi jättänyt kieliasun tarkastamisen tekemättä. Varmaan katsonut Google Earthista, että sopivan matkan päässä Helsingistä on Turku-niminen rannikkokaupunki ja merta siellä täällä välissä, laitetaan kertoja vaikka matkustamaan sinne... 

Tänään en ole ehtinyt juurikaan lukea, sillä E:llä on vapaapäivä ja meidän piti käydä tärkeällä asialla Marseillessa, nimittäin syntymäpäivälahjaostoksilla! Keskiviikkoaamuun saakka lahjani nököttää olohuoneen lattialla tummanruskeassa paperikassissa, enkä malttaisi millään olla avaamatta sitä. Paljastan tietysti lahjan vasta mainittuna päivänä, mutta lupasin mm. äidille pari alustavaa vihjettä:




Harjaantuneella silmällä varustettu lukija saattaa mahdollisesti jo arvatakin, mistä on kysymys...

Marseillessa tapoimme aikaa myös Virginin DVD-osastolla, jossa oli meneillään lyömätön tarjous, 5 DVD:tä 30 eurolla. Pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen päädyimme kompromissiin, eli minä sain valita neljä kiekkoa ja E. yhden:


Arvatkaapa, mitkä leffat ovat minun valitsemiani!

8 kommenttia:

Stazzy kirjoitti...

Ha! Lahjus. Tiedän kenen ja voin melkein arvata mitä ;)

fifin maman kirjoitti...

Kirja on ihan mieletön! Fiktiota parhaimmillaan! Kotikaupungissamme on purjevenepoukama, Vuohensaaressa, se ei tosin näy motarille mitenkään, siellä on ainakin lippukuntamme purjevene (jonka kastaja ja kummi olen)ja muutamia muitakin.

Feikkiä et osta, sen tiedän, kassissasi on joku ehta Vuitton! Onko se kukkaro, avaimenperä vai laukku? Mon dieu, jotain tyylikästä kuitenkin.

Airelle kirjoitti...

lahja vaikuttaa hulppeelta. suoraan sanoen, en osaa arvata kuka valitsi minkäkin leffan? joku vinkki??

tosta kirjasta tuli ristiriitaisia mietteitä. ensinnäkin juoni ei tähän mennessä kuullosta kovinkaan omaperäiseltä. ja tietysti kirjailija saa sijoittaa romaaninsa muuallekin kuin omaan kotimaahansa. mutta eikö normaalisti kirjailijat tee edes inspis-matkan siihen maahan? silloinkin usein tulee virheitä, jotka suututtavat tai huvittavat maan asukkaita. ei myöskään ole kiellettyä käyttää asiantuntevaa researcheriä faktojen oikein saamiseksi. olisi jäänyt enemmän aikaa kehittää juonta...

kivaa keskiviikkoa sinulle!

pinea kirjoitti...

"Ja kaikkialla läsnäoleva meri, tyyni, harmaa, kiltti, joka ei tuoksunut miltään eikä ilmaissut minkäänlaista raivoa ja joka antoi pienten nopeiden purjeveneiden lepattaa pinnallaan kuin valkoisen perhosparven." Kuulostaa että herra kirjailija on kuin onkin käynyt Suomessa! Ja ehkä hän on yhdistänyt Turun ja Naantalin yhdeksi kokonaisuudeksi? Voisi olla...
Mielenkiintoinen löytö, joka tapauksessa!

Blogissani on sinulle jotakin, käy kurkkaamassa :)

Susu kirjoitti...

Hyvää Syntymäpäivää Fifi! Myös Tassukissa kurnahtelee onnittelunsa:-)

Minäpä luen juuri Vareksen Turku -kirjaa ja siinä on paikat ihanan oikein ja tuttuja:-) Eipä mitään korkeaa kirjallisuutta muuten mut tosi hauskaa luettavaa...

Stello kirjoitti...

Nykyisin kun jo pelkalla Google street view -vempaimella voi virtuaalimatkustaa ihan realistisesti, niin mun mielesta on aika holmoa jos kirjailija ei ole vaivautunut OLLENKAAN ottamaan selvaa paikoista, saati edes googlettamaan niita nimia..

Anonyymi kirjoitti...

Bon anniversaire!

Mulle tuli täälleen turkulaisena mieleen, joskos kirjailija olisi
käynyt Naantalissa ja sekoittanut
sen Turkuun? Tuollainen deauvillemainen tunnelmahan siellä joskus on:) Ranskassa vaikutti vuosia suomalainen Mirja Bolgar - joka oli varsin aktiivi kirjallisuuspiireissä. Bolgar vaan
on naimisissa unkarilaisen kanssa, mutta unkari ja suomi ovat noin kutakuinkin sama asia.. Ja Bolgar kuullostaa samalta kuin Molnar, joka on unkarilainen nimi:)

Ihanaista synttäriä kaunokainen! Wau, että Marseillessa on Vuitton:) Muuten, oltiin kaverin kanssa kahvilla kerran vastapäätä Vuittonia ja ah niitä muiskuja, jotka sen edessä vaihdettiin:) Laura

Fifi kirjoitti...

Stazzy,
Arvasitko oikein, nyt kun salaisuus on paljastettu? ;)

Maman,
Fiktiota tosiaan riittää, vähempikin olisi kelvannut.

Airelle,
Nuo lällyt "tyttöjen" leffat (Duchess, Hiljaiset sillat, Coco Chanel) ovat minun, Dorian Gray -kauhupätkä taas E:n. E. tosin suostui katsomaan kanssani Duchessin ja lopulta jopa tykkäsi siitä.

Pinea,
Naantali minullekin tuli myöhemmin mieleen, se ainakin sopisi tyyliin. Yritin päästä blogiisi, mutta se näyttää olevan suljettu (?). Olisiko tunnustukseen mahdollista vielä päästä käsiksi? Ottaisin sen mielelläni vastaan! :)

Susu,
Suurkiitokset (Tassulle samoin) ja hurjasti terkkuja! Ensi viikolla nähdään!

Stello,
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Jos kirjailija kerran tietää, että on olemassa Pihlajasaari-niminen paikka, ei luulisi olevan ylivoimaista etsiä sen oikea kirjoitustapa.

Laura,
Kiitos! Naantali taitaa tosiaan olla varteenotettava vaihtoehto. Molnar kieltämättä kuulostaa enemmän unkarilaiselta kuin suomalaiselta... Olisikohan herra kirjailija kuvitellut, että sukulaiskielet muistuttavat toisiaan huomattavasti enemmän kuin ne todellisuudessa tekevät?