Joskus pitkähköillä (~ 20 min) bussimatkoilla Aixista kotikylään ja takaisin rupean jostain syystä pohtimaan milloin mitäkin asiaa. Pohdittava asia ei välttämättä liity yhtään mihinkään, se vain putkahtaa jostain mieleeni ja pyörii siellä, kunnes joku tärkeämpi juttu ajaa sen unohduksiin.
Eilen pohdin esimerkiksi sitä, minkä jokapäiväisen tavaran tai asian puute olisi hankalinta kestää. Idea lähti itse asiassa työvoimatoimiston työnhaun tehostamista käsittelevältä Cible emploi -kurssilta, jolle minut on ilmoitettu ja jossa olen nyt kaksi kertaa käynyt. Eilistä kokousta varten oli osallistujille lähetetty etukäteen sähköpostitse lomake, joka piti täyttää ja meilata takaisin. Kurssilla oli kuitenkin yksi mies, joka ei ollut saanut lomaketta, koska hänellä ei ole tietokonetta eikä nettiyhteyttä. Kurssin vetäjä, nuori nainen, näytti tämän kuullessaan suoraan sanoen järkyttyneeltä: "Teillä siis ei ole Internetiä? eikä tietokonetta? Täytyy sitten keksiä jokin erikoisjärjestely – ymmärrättehän te, että tällä kurssilla käytetään hyvin paljon nettiä."
Tulin siis myöhemmin bussissa ajatelleeksi, että vielä vuosi sitten minullakaan ei ollut täällä konetta, eikä kotonani ollut nettiä vielä kaksi viikkoa sitten. Toisaalta on mukava huomata, että netin käyttö alkaa Ranskassakin yleistyä – muussa tapauksessa em. lomakkeet varmaan lähetettäisiin postitse – mutta samalla syystä tai toisesta netittömät uhkaavat pudota kyydistä. Nyt, kun olen kokenut sekä liveboxittoman että liveboxin jälkeisen ajan, huomaan selvästi, kuinka hankala ilman nettiä on vaikkapa ottaa selvää yksinkertaisistakin asioista. Jos Aixissa sataa kaksi senttiä lumiräntää, saan saman tien selville, kulkevatko bussit vai eivät. Jos en muista, mitä lettutaikinaan laitetaan, löydän ohjeen parissa minuutissa. (Ennen piti soittaa äidille ja kysyä.)
Netti ei tietenkään ole mikään ehdoton välttämättömyys, ilmankin pystyy olemaan. Entä kännykkä? Kovin mielelläni en palaisi pelkän lankapuhelimen ja paperisen puhelinmuistion aikakaudelle. iPod? Toki bussi-, juna- ja lentomatkat sekä odottelu missä tahansa sujuu Mireillen tahdissa mukavammin, mutta pakkotilanteessa voisin kyllä luopua pinkistä kaveristani. Pankki- tai luottokortti taas ei ole täällä shekkien luvatussa maassa mitenkään pakollinen, ei esimerkiksi E:lläkään ole kuin shekkivihko.
Loppujen lopuksi useimmat arkiset asiat tuntuvat olevan valtavan tärkeitä, mutta lähemmin tarkasteltuna niitä ilmankin saattaisi tulla toimeen. En nyt varsinaisesti ajatellut sähköä, lämmintä vettä tai jääkaappia, joita ilman ihan oikeasti olisi vaikea selvitä.
Mistä asiasta/tavarasta/laitteesta sinun olisi vaikeinta luopua? Miksi? Mitä ilman et voisi kuvitella eläväsi?
8 kommenttia:
Pistit pahan.En haluaisi luopua telkkarista enkä sähköstä enkä lukutaidosta.
En haluaisi missään nimessä luopua mopseista enkä ihanista lapsistani.
Silmälasit ovat ehdottoman välttämättömät, niistä en luovu. Enkä villalangoista ja neulomisesta. Mitä vielä?
Voisin helposti luopua turhasta krääsästä, mikä valtaa kaapit ja laatikot ja hyllyt.
Ilman tietokonetta ei tämäkään homma olisi mahdollista...
Kyllä se minullakin taitaisi olla läppäri. Ilman kännykkää sen sijaan pärjäisin hyvin.
No kännykkä on mulle aika välttämätön, Antin mielest oon siin liikaakin, ilman nettiikin ois vaikeit pitää yhteyt ystäviin ja kavereihin, mopseista en luopuis mistään hinnasta, ilman telkkaria pärjäis jos ois netti,autokin on hyödyllinen vekotin koirien kans liikkuessa....
Mä en voi väittää etteikö mua toi otsikko ois vähä huvittanu :P
Ihminen on aika sopeutuvainen. kännykkä on yleistynty vasta kymmenen vuotta sitten, läppäri ja joka paikan nettiyhteys on hiukan nuorempi asia, vaikka ensimmäisen pikkukoneeni hankinkin jo viisitoista vuotta sitten, mutta nettia ei silloin ollut.
Mutta ennen näitä tavaroita elettiin ihan hyvin ja tyytyväisinä.Ja ennen pesukoneitakin ja ennen sähköäkin. Ja suurin osa maailman ihmisistä elää edelleen ilman tällaisia härpäkkeitä.
Neulelangat ja -puikot! Niitä ilman elo olisi kyllä tosi ankeaa. Miten voisi rentoutua ilman niitä?
Muistan kiihkeästi vastustaneeni mökkisähköä. Edelleen siellä tulisi mainiosti toimeen ilman jääkaappia ja sähköhellaa mut kahvinkeittimestä olisi vaikeaa luopua.
ehei, ilman nettiä on mahdotonta elää; mä olen täysin addiktioitunut. känny taas soi niin harvoin, että voisin vaikka heittää sen järveen. ipodia tms ei edes ole. kirjat ja lehdet on taas täysin välttämättömiä.
mutta tavarasta viis, tärkeintä elämässä on ruoka, perhe, ystävät ja rakkaus.
Ihanasta kaukolämpösysteemistä huolimatta meidän koti on kuin pakastin, sillä yläkerran kylmäullakko hohkaa kylmyytensä meille. Joten, vaikka asun taas vaihteeksi Suomessa, ja tämä on mielestäni ennenkuulumatonta, sanon siitä huolimatta että ylimääräinen K-raudasta ostettu sähköpatteri!
Äippä: Telkkarista voisin luopua, mutta ilman tietokonetta olisi kovin vaikeaa. Sua ei kyllä oikein voisikaan kuvitella luopumassa langoista...! :) <3
Bisquits: Välillä tuntuu uskomattomalta, ettei minulla vielä vuosi sitten ollut läppäriä eikä nettiä täällä Ranskassa. Nyt niihin on jo niin tottunut, että luopuminen tuntuisi varmasti mahdottoman hankalalta, ainakin aluksi.
Jenna: Mitäs huvittavaa siinä on? ;P Mopojengille hali, ja Antille kans!
Anonyymi: Toki ennen elettiinkin ilman nettiä ja sähköä, ja useimmissa maailmankolkissa eletään niin edelleenkin, mutta minä tarkoitinkin tässä nykyaikaa ja ns. normaalia länsimaista elämäntapaa. Kai sitä melkein mistä tahansa pystyisi luopumaan, jos pakko olisi, mutta vaikeaa se voisi ensi alkuun olla, kunnes taas tottuisi muuttuneeseen tilanteeseen.
Susu: Sulla on sama vika kuin karhulla, en osaisi kuvitella sua ilman lankoja! Miten muka mökillä tulee toimeen ilman jääkaappia?!
Airelle: Netin ja kirjojen suhteen olen samaa mieltä. Lopputoteamasi on ehdottomasti totta, tosin lisäisin siihen vielä terveyden.
Töölöläisrouva: Ymmärrän hyvin, että kuvailemassasi tilanteessa sähköpatterista muodostuu hyvinkin nopeasti paras ystävä!
Lähetä kommentti