Valmistumisestani on nyt kulunut täsmälleen vuosi, enkä ole vieläkään päässyt yhtään lähemmäksi tavoittelemaani itsenäisen työssäkäyvän aikuisen elämää. Tulevaisuus on selvillä aina muutaman kuukauden eteenpäin, la vie par à-coups; toistaiseksi tiedän, mitä teen elokuun loppuun saakka, ja sen jälkeen on ainakin kaksi vaihtoehtoa sen mukaan, saanko työtä vai en. Tapasin tänään sattumalta yläasteen luokanvalvojani, joka tietysti kysyi, mitä nykyään teen. Mitäpä siihen muuta vastaamaan kuin "en nyt mitään erikoista, olin kesätöissä Ranskassa ja joulutöissä Stockalla ja nyt menen taas kesätöihin Ranskaan, muuten olen työtön ja asun vaihtelevasti Turussa ja Salossa."
Minä siis olen jälleen lähdössä Aixiin, mutta Musée Granet'hen en ikävä kyllä ole menossa. Ollessani Amsterdamissa E. soitti rekryosastolle, tiedusteli kohtaloani ja sai kuulla, ettei nimeäni ollut touko-, kesä- ja heinäkuun työntekijöiden listassa. Mitään syytä kenelläkään ei ollut kertoa, nainen puhelimessa oli vain sanonut, ettei hän tee näitä päätöksiä. Elo- ja syyskuuta varten on lisärekrytointisessio, jolloin kuulemma nyt rannalle jääneillä olisi "pienen pieni toivo". Aivan sama minulle. Koska jostain on kuitenkin saatava työtä ja edes vähän rahaa, jouduin jälleen kerran nielemään ylpeyteni ja ammatilliset haaveeni, nöyrtymään ja kääntymään sähköautofirman puoleen. Ajelen siis tulevanakin kesänä pitkin Aixin keskustaa, nostelen mummojen ostoskasseja ja kerron ihastuksesta huokaileville turisteille, minkä niminen on mikäkin suihkulähde ja milloin katedraaliin pääsee vierailulle. Minulla olisi älyä ja kapasiteettia niin paljon enempäänkin, mutta minkäs teet, kun kykyjä ei pääse näyttämään minnekään? Työkkärissäkin sanottiin, että kai sitä mieluummin on työssä Ranskassa kuin työttömänä Salossa. Tietysti näin on, mutta olisin niin mielelläni tehnyt jotain muuta edes yhtenä kesänä...!
Ranskan työvoimatoimistosta Pôle emploistakaan ei taida olla apua. Selailin eilen työpaikkailmoituksia ainoina kriteereinäni sijainti 5 km säteellä Aixista ja CDI eli jatkuva työsopimus: sadasta ilmoituksesta mikään ei sopinut koulutukseeni ja/tai työkokemukseeni. Haussa on mm. kotipalvelutyöntekijöitä ja siivoojia vanhuksille, kokkeja ja tarjoilijoita, sairaanhoitajia, rekkakuskeja, mekaanikkoja, ompelijoita ja puhelinmyyjiä. Niissä muutamissa ilmoituksissa, joihin olisin voinut vastata (kuten vakuutusassistentti tai hotellin vastaanottovirkailija), vaadittiin systemaattisesti vähintään kolmen vuoden kokemusta kyseisestä työstä, jota minulla ei tietenkään ole.
Löytyy elämästäni kuitenkin myös ilonaiheita: kävin eilen vihdoin viimein ostamassa lentolippuni. Lähden 9.6. ja lippu on voimassa kuusi kuukautta siltä varalta, että löytäisin sittenkin syksyksi jostain töitä. Eiliseksi oli sovittu myös turkulaisbloggareiden piknik Kupittaalla, jonne saimme loistavan sään ja minun lisäkseni neljä iloista bloggaajatarta ja kaksi lutuista hauvaa:
10 kommenttia:
mitäköhän mää oon oikeen tekemässä tuossa yhdessä kuvassa :D
klikkasin kuvaa isommaksi ja tajusin :D ihmeelliset kuvausasennot mulla..
harmi tuo musee granet, mutta hyvä, että edes jotain löytyy. tilanne on aika mahdoton tällä hetkellä, tyttärenikin etsii töitä helsingin seudulta, vaan ei löydä. itse taas olen strategisesti sijoittanut itseni alueelle, jossa mitään töitä ei olekaan, mutta se ei minua haittaa, minulla on muut mielessä. mutta ikävä aika kaikille niille, jotka nyt etsivät ensimmäistä työtään tai uutta alta menneen tilalle. pidetään peukkuja talven varalle. ja siis älä kainostele niitä kokemusvaatimuksia työpaikkailmoituksissa, omat neuvonantajani siellä ranskassa vaativat minun hakevan systemaattisesti kaikkia paikkoja, jotka vähänkin liippaavat läheltä, vaikka vaadittaisiin viiden vuoden kokemus. you never know.
olet siis sittenkin ranskassa kesällä, jos vaikka onnistuisimme tapaamaan naamakkain. hyvää matkaa aixiin (olen nimittäin nyt suomessa, mutta palailen ranskaan piakkoin minäkin) ja oikein mukavaa kesää.
Monta tyopaikkahakemusta olet lahettanyt vuoden sisalla?
Jos ei mitaan laheta, ei mitaan saakaan.
Sinuna lahettaisin monia kymmenia spontaaneja hakemuksia, silla hyvat paikat menevat muuuta kautta kuin tyokkarin (Ranskassa), ja tyokkariin paatyvat vain ne vahemman mielenkiintoisimmat. Tama patee sita enemman mita korkeammmasta pestista on kyse. Ja ranskassa hakisin vain sellaisia paikkoja, joissa vaaditaan korkeampaa koulutusta. Jos sä haet taalla jotain pikkujobia, niin johan ne tyonantajatkin taalla katsovat, etta miksi ihminen on hankkinut akateemisen koulutuksen, ja hakee sellaista paikkaa johon paasisi ylaasteen kaynyt.
Ja kai sita ihminen on tarpeen vaatiessa valmis liikkumaan yli 5 km, jos sopiva tyo loytyy. Ostata auton (en muista oliko miehellasi) tai muutatte. Ranskassa on harvinaista, etta tyo on 10 minuutin paassa kotoa. Etenkin suurissa kaupungeissa.
Onnea matkaan, älä lannistu!
Munkkipossu: Olet varmaan nousemassa seisomaan tms. - tuo oli ainoa ottamani yhteiskuva, joten en voinut valita parempaa otosta.
Airelle: Niinpä, vaihteeksi tuntuu taas kovin synkältä. Välillä piristyn ja olen tosissani sitä mieltä, että kaikki selviää ja kunnollinen pysyvä työpaikka löytyy kyllä, ja sitten seuraavana päivänä mieli on jälleen musta ja olen varma, etten ikinä pääse edes keskituloiseksi. Olisi todella mukava tavata kesällä, ilmoittele jos liikut Aixin suunnalla!
Anonyymi: Olen lähettänyt 20-30 hakemusta, täysin tarkkaa määrää en muista. Yhtä tai kahta lukuun ottamatta hakemukseni ovat olleet avoimia; olen hakenut mm. Aixin Office de tourismeen, matkatoimistoihin, sihteeriksi, kirjakauppoihin, sanomalehden toimitukseen, kirjastoihin jne., ja suurimmasta osasta ei ole koskaan tullut minkäänlaista vastausta. Anpen/Pôle emploin ilmoituksia luen vain satunnaisesti, sillä tiedän kyllä, ettei sieltä löydä mitään unelmaduuneja. Hakisin todellakin vaikka mihin yritykseen, jos vain keksisin, minne! Aixissa minulla ei ole suhteita, joista voisin hyötyä.
Auton ostaminen taas on minulle taloudellisista syistä toistaiseksi mahdotonta, enkä voi/saa ajaa E:n autoa, koska minua ei ole vakuutettu auton kakkoskuskiksi enkä osaa ajaa manuaalivaihteista autoa. Minun on siis haettava töitä sellaiselta alueelta, jonne pääsen bussilla, mikä tietysti rajoittaa työnhakua. Sinänsä on aivan sama, onko työpaikkani 10 vai 30 km päässä kotoani, jos vain pääsen kulkemaan sinne ja takaisin julkisilla. Muuttaminen ei tule kysymykseen ainakaan niin kauan kuin Aixin kiinteistöjen hinnat ovat nykyisellä tasolla; E:llä on omistusasunto, josta olisi järjetöntä luopua, varsinkin kun siitä saatavalla hinnalla tuskin saisi Aixin keskustasta edes vastaavaa (alle 40 neliön) asuntoa. Koska E:llä on virka Aixissa ja iäkäs isä huolehdittavanaan, emme myöskään voisi muuttaa kovin kauas Aixista.
Höö, teillon ollu joku sisäpiiriturkulaisblogimiitti! Epistä! :D
Harmi, että museotyö ei nyt onnistunut - mutta toisaalta hyvä, että kesään tuli nyt kuitenkin jokin selvä suunnitelma. Tsemppiä ja jaksamista siis matkaan jo etukäteen!
Käydäänhän lounaalla vielä ennen kuin lähdet? :)
anonyymi hyvä,
on aika kevyttä vetää muutamasta blogikirjoituksesta syvällisiä johtopäätöksiä tuntemattoman ihmisen olosuhteista tai tekemisistä. en itsekään tunne todellisuudessa fifiä, tunnen hänet vain muutaman kuukauden blogikirjoittelun perusteella, enkä menisi sanomaan hänelle noin suorasukaisesti, missä hän mielestäni - eventuellement - menee vikaan.
ensiksi me emme kaikki ole ylläpidettyjä naisia, jotka voivat ostattaa itselleen auton. toisekseen ei ne työpaikat aixissä ole maaseudulla, jonne pääsisi vain autolla; päinvastoin julkiset ovat aika kehittyneet siellä ja työpaikat aika lailla keskittyneet tietyille alueille.
toinen tärkeä pooli on sitten marseille, mutta sinnekin pääsee julkisilla suurin piirtein yhtä hyvin kuin autolla (ne karmeet ruuhkajonot moottoritiellä!).
kolmanneksi ranskan tämänhetkiset työttömyysluvut ovat aika pelottavat ja nousussa. nuorisotyöttömyys on erityisen voimakasta. joten, jollei omille kansalaisille, koulutetuillekaan, löydy töitä, niin miten sitten ulkomaalaisille.
toisaalta fifi, en sinuna kuitenkaan lannistuisi. onhan sinulla tutkintosi ja suomalaisena parempi kielitaito kuin ranskalaisilla. sen lisäksi sinulla on useamman kesän työkokemusta aixistä, mikä näyttää sinun olevan sopeutuva ja tuntevan paikallisia oloja hyvin.
ehkä, pidempiaikaisia työsuhteita ajatellen, sinun kannattaisi jutella paikallisten nuorten suomalaisnaisten kanssa, jotta saisit kuvaa siitä, mitkä alat vetävät ulkomaalaisia(tai se on ehkä jo tehtykin). onneksi aix on kosmopoliitti kaupunki, jossa ulkomaalaisen on helpompi saada töitä. minusta sinun kannattaisi kuitenkin alkaa etsiä vakitöitä tosissasi heti, kun saavut paikan päälle. on totta, että monet paikat menevät suhteilla ja aikakin on ehkä huono, mutta onnellakin on osansa ja missään nimessä mitään ei löydä, jos ei etsi. siinä anonyymi on ihan oikeassa.
en muuten koskaan enää "satu" aixiin; kaverini siellä ovat hajaantuneet kauemmas. mutta ainahan voi järjestää. riippuu sinun ja minun työajoista, ym. ota vaikka sähköpostitse yhteyttyä, kun olet asettautunut aloillesi.tsemppiä!
Puolukka. Ei mun johtopaatokset olleet mitaan syvallisia. Kirjoitin suorasukaisesti ja nopeasti ilman blaa blaata.
Mita pahaa on yllapidetyssa? Jos vaikka tarvitsee auton, ja ei sita itse voi ostaa, niin eikohan joku laheinen (vanhemmat,mies) voi siina auttaa, JOS vaan pystyy, vaikka lainaamalla rahat autoon? kaytetty auto ei paljoa maksa, JOS loppupeleissa se mahdollistaa pysyvan ja hyvan tyopaikan vastaanottamisen. kyllastyttaa tuo vanha virsi etta ulkomaalaiset tulee muka rekrytoinnissa ranskalaisten jalkeen... ja tyottomyydesta jauhaminen. Se ei vie ketaan eteenpain eika hyodyta yhtaan.
Fifi, ihan varmasti sulle viela loytyy se nappiCDI, joka sopii sulle kuin hanska kateen. Se on vain ajan kysymys. Kun jaksat itsepaisesti etsia toita, niin joku paiva ihan varmasti tarppaa!
Minäkin voisin ehdottaa Marseillea.
Sehän on vain noin 25 kilometrin päässä (?) Aixista, ja luulisi että junat kulkevat. Isossa kaupungissa on vissiin enemmän hommia tarjolla.
Eipä sillä, että olisin paras neuvonantaja, itsekin työttömänä tällä hetkellä...
Pahoitteluni, etten ole muutamaan päivään ennättänyt reagoida kommentteihin!
Duussi: Eipä tuo mikään varsinainen sisäpiirimiitti ollut :D vaan Anonyyminurkka-foorumin turkulaisbloggaajien vastaisku helsinkiläis- ja tamperelaisbloggaajien massiivisille sponsorilahjotuille miiteille. Pidetään me oma lounasmiitti milloin tahansa!
Airelle: Merci pour ton intervention ! Olisi kieltämättä hyvä idea tutustua muihin Aixin suomalaisiin. En oikeastaan tunne Aixissa muita kuin E:n, työkaverini ja kampaajan/kosmetologin/vakiokauppojeni myyjien kaltaisia hyvänpäiväntuttuja.
Minulla on tallessa sähköpostiosoitteesi, kirjoitan sinulle kun olen päässyt Aixiin ja saan tietää työaikani. Tutustuisin erittäin mielelläni sinuun ihan "livenä".
Anonyymi: Minun puolestani kuka tahansa saa ryhtyä ylläpidetyksi, jos siinä roolissa viihtyy ja siihen on taloudelliset edellytykset. Minun kohdallani näin ei ole. E:n fonctionnairen palkka ei ikävä kyllä ole niin suuri, että sillä elättäisi vaivatta kaksi ihmistä Aixin hintatasoisessa kaupungissa. Toki osallistun asumis- ja elämiskustannuksiin maksukykyni mukaan, mikä on mielestäni luonnollista. En halua vaatia E:tä (tai vanhempiani) ostamaan minulle autoa, koska kyseessä on kuitenkin iso investointi, joka ainakin hetkellisesti tuntuu huomattavasti taloudellisessa tilanteessa - automaattivaihteinen auto on aina manuaalista kalliimpi. Yritän nyt viimeiseen asti löytää bussiyhteyden päässä olevan työpaikan, ja keskustelemme E:n kanssa autoasiasta vasta sitten, jos sellaista ei tosiaankaan millään löydy.
Mitä tulee ulkomaalaisten palkkaamiseen vs. ranskalaiset, haluan uskoa, ettei ainakaan EU-kansalaisuus vaikuta negatiivisena tekijänä rekrytointiin. Useissa dokumenteissa ja uutisreportaaseissa on kuitenkin osoitettu, että esim. pohjoisafrikkalaiselta kuulostavalla nimellä saa helposti työnantajalta erilaista kohtelua kuin kantaranskalainen. Jossain näkemässäni tv-ohjelmassa (jonka nimeä en valitettavasti enää muista, tästä on muutama vuosi aikaa) toimittaja haki samaa työpaikkaa kahdella identtisellä CV:llä, jossa toisessa hakijan nimi oli Jean Dupont -tyylinen ja toisessa jokin Muhammed bin Ahmed. Ensimmäisessä tapauksessa haastattelukutsu tuli seuraavana päivänä, toiseen CV:hen ei reagoitu millään tavalla ja puhelintiedustelussa kerrottiin, että paikka oli jo täytetty. En väitä, että näin olisi jokaisen hakijan ja jokaisen työpaikan kohdalla, mutta ilmeisesti tällaistakin oikeasti tapahtuu. Toivon kuitenkin, että olet oikeassa viimeisessä kappaleessasi!
Stazzy: Todennäköisesti hakua olisi paras laajentaa Marseilleen, vaikka minulla onkin kaupungista tuttavien kokemusten perusteella lähinnä negatiivisia ennakkoluuloja. Marseille-Aix-junayhteys on hiljattain avattu uudelleen pitkään kestäneiden ratatöiden jälkeen. Bon courage työnhakuun itsellesikin! :)
Lähetä kommentti