Viime päivät ovat olleet niin täynnä erilaisia aktiviteetteja, että bloggaajaparka on tuskin ehtinyt hengähtää. Vesijuossut olen sekä perjantaina että tänään, mutta sen ohella varsinainen viikon urheilutapaus oli vuorossa lauantai-iltapäivänä: kävin ratsastamassa! Olen ratsastanut elämässäni yhteensä puoli tuntia toissa kesänä Ranskassa, ja silloinkin hevosta piti taluttaa, koska en tosiaan olisi yksin uskaltanut enkä osannut liikkua sillä minnekään. Nyt sain tilaisuuden kokeilla ratsastusta upealla ranskalaisella camarguenhevosella. Toki tälläkin kertaa hepoa talutettiin, mutta se rauhoitti sekä minua että hevosta ja teki tunnin ratsastuskierroksesta varsin miellyttävän kokemuksen. Pulmallisinta oli nousta hevosen selkään ja laskeutua sieltä, minua kun on siunattu virtahevon ja elefantin tasoisella notkeudella ja ketteryydellä. Vaan kyllähän minä sieltä alas pääsin, enkä edes kovin pahalla rytinällä!
Eläin- ja ulkoiluteema jatkui tänään kolmen mopsin vierailulla. Olimme reippailemassa läheisessä metsässä koko nelipäisen mopsipoppoon kanssa; voi sitä läähätystä, kipitystä ja sotkeutuneita talutushihnoja! Aatu-kulta on nähtävästi päässyt meidän hoidossamme laiskistumaan, ja pitkä lenkki väsytti yhtä totaalisesti karvakorvan kuin Fifi-tädinkin. Tarkoitukseni oli palata tänä iltana Turkuun, mutta en millään jaksa edes vaihtaa mopsinkarvaisia kotivaatteitani siisteihin, saati sitten keräillä kimpsujani ja kampsujani ja hypätä junaan. Huomenna ehtii yhtä hyvin.
Käsitöitäkin olen jossain välissä ehtinyt tehdä. Ostaa pläjäytin torstaina vaaleanpunaisen iPodin,
jolle kehittelin samansävyisestä pörrölangasta suojapussin käsilaukkukuljetusta varten. Valmiita suojasukkia myydään noin neljälläkympillä, joten itse tehty tuli reilusti halvemmaksi ja tietysti persoonallisemmaksi. Jouduin tekemään iPodin ostopäätöksen parissa minuutissa, sillä vaaleanpunaisia oli Apple-kaupassa jäljellä enää yksi. Sain sen vieläpä normaalia edullisemmin, koska malli on viimevuotinen, millä taasen ei ole minulle merkitystä. Väri ja kapasiteetti (4 GB) ratkaisivat asian. Entiseen punaiseen mp3-soittimeeni mahtui vain 512 MB eli noin sata kappaletta, mikä tietenkin aiheutti jatkuvia preferenssivalintaprosesseja miltei 800 Mireille-kappaleen musiikkikirjastossani. Tähän uuteen vempeleeseen pitäisi mahtua 1000 biisiä, mikä helpottaa elämääni huomattavasti. Onhan ensi viikolla vihdoin luvassa uusi saksalainen CD, ensimmäinen sitten vuoden 1999.
2 kommenttia:
Huomaan, etta sinakin pidat Aquagym:sta! Aloitimme, Tootsi (loydan hanen blogiin linkin minun kautta) ja mina eilen uuden harrastuksen paikallisen kaupungin uimahallissa. Kyseinen aquagym on hauskaa ja yllattavan helposti pysyin minakin mukana. Olen veden suuren, suuri ystava ja mietinkin sielta lahtiessani miksen ole tata aloittanut ennen?
Mieux vaut tard que jamais, je suppose... ;o)
Tosiaan, vesijumppa on ollut suosikkiharrastukseni jo muutaman vuoden ajan. En ole kovin liikunnallinen, mutta olen aina tykännyt uimisesta ja totesin vesijumppaa kokeiltuani löytäneeni vihdoin minulle sopivan lajin. Se on tehokasta olematta silti uuvuttavaa, ja ennen kaikkea se on hauskaa!
Olisin mennyt Aixissakin aquagymiin, mutta sitä ei järjestetä kesäisin, sinne on ennakkoilmoittautuminen koko vuodeksi ja siihen tarvitaan kaikenlaisia papereita, kuten lääkärintodistus. Harmi, koska olisin mielelläni verrannut ranskalaista ja suomalaista vesijumppaa!
Lähetä kommentti