Viisi kummallista asiaa Suomessa

Eilen tuli tasan kaksi kuukautta siitä, kun lähdin kesälomalle Suomeen. Sen ja erään ulkosuomalaisten kesken käydyn keskustelun innoittamana aloin listata asioita, jotka Suomessa käydessäni kummastuttavat minua. Aiemmin olen pohtinut lähinnä seikkoja, jotka ovat Ranskassa erikoisia, mutta toimii tämä toiseenkin suuntaan!

Yleensä ensimmäisenä kotimaahan saapuessani, jo heti matkalla lentokentältä kotiin, kiinnitän huomiota yhteen asiaan: ihmisten vähyyteen. Tuntuu, että missään ei ole ketään! Kotimatkalla lentokentältä ajetaan ensin Kehä III:lla ja sitten Turun moottoritiellä, joiden molempien pitäisi olla paljon käytettyjä ja vilkkaasti liikennöityjä. Joka kerta ihmettelen, missä kaikki autot ovat. Viime kesänä tulin Saloon lentokenttäbussilla, joka jossain vaiheessa ylitti Helsinki-Turku-moottoritien. Kello oli vähän yli kuusi arki-iltana kesäkuun alussa. Helsinkiin päin ajavia autoja oli näkyvissä kaksi, toiseen suuntaan ei ainuttakaan! Täällä meillä ajetaan tuohon aikaan toinen toisessa kiinni, maksimissaan kuuttakymppiä. Itse asiassa Suomen juhannuksen/pääsiäisen/joulun menoliikenne vastaa täällä tavallista jokapäiväistä työmatkaliikennettä. Toki ihmisiäkin on enemmän, ja isä viisaana huomautti, että ruuhkat ajoittuvat Suomessa eri aikaan kuin mihin olen tottunut: klo 16-17 olisi moottoritielläkin todennäköisesti vilkkaampaa, kun taas täällä kaikki ovat vielä siihen aikaan töissä. Järkevästä selityksestä huolimatta tämä näyttää silti niin oudolta (kuva kahden kuukauden takaa Turun moottoritieltä matkalla Helsinki-Vantaalta Saloon):

   

Täällä ei ole suunnilleen yölläkään noin vähän liikennettä...!

Toinen liikenteeseen liittyvä ihmetyksen aiheeni on se, kuinka rauhallisia ja ennen kaikkea kurinalaisia autoilijoita suomalaiset valtaosin ovat. Autot pysäköidään täsmälleen merkityille paikoille eikä kukaan jätä autoa puoliksi suojatielle, bussipysäkille, poikittain jalkakäytävälle tai tuplariviin kadunreunaan pysäköityjen autojen viereen. Suomessa kävimme eräässä ulkoilmatapahtumassa, jonka parkkipaikkana oli iso hiekkakenttä. Kaikki autot olivat siisteissä tasaisissa riveissä merkkien osoittamilla paikoilla. Olin ihan ihmeissäni, niin erikoiselta se minun silmääni näytti. Meidän autollemme ei löytynyt vapaata paikkaa, joten pysäköimme kauemmas; sanoin isälle, että minä olisin keksinyt vaikka kuinka monta kelvollista parkkipaikkaa (kuten kiinni olevan päiväkodin portin edessä tai sisään- ja ulosajoväylän molemmin puolin, koska siitä kuitenkin mahtui ajamaan...), mutta ehdotukseni eivät yllättäen kelvanneet, koska ne eivät olleet sallittuja paikkoja. 

Jännältä tuntuu myös kauppojen sunnuntaiaukiolo. Ranskassa kaupat eivät ole auki sunnuntaisin paitsi tietyillä, tarkoin kriteerein valituilla alueilla – lähinnä suurkaupungeissa, joissa on erityisen paljon turisteja – ja siitäkin käydään hurjaa taistoa viranomaisten ja ammattiyhdistysten välillä. Suomessa taas pääsee mihin markettiin tai pikkukauppaan tahansa joka päivä. Ja kun kaupassa on käyty, voi ostoskassin jättää ihan avoimesti auton takapenkille ja lähteä vielä itse muualle. Ranskassa ei tulisi kuuloonkaan, että autoon jättäisi näkyviin yhtään mitään omaisuutta, oli se sitten ostoskassi, takki tai pehmolelu. En ole uskaltanut kiinnittää tuulilasiini GPS:n enkä moottoritietullien maksulaitteen telinettä, jotta autooni ei murtauduttaisi siinä toivossa, että GPS tai maksulaite olisivat siellä sisällä. Eivät ole, vaan visusti kotona, ja otan ne erikseen mukaan joka kerta tarvitessani niitä. 

Ranskalaisesta näkökulmasta yksi kummallisin suomalainen ilmiö on viinilasin tilaaminen ravintolassa. Kun viimeksi tein niin, sain välittömästi vastakysymyksen: kaksitoista vai kuusitoista? En heti ymmärtänyt, jolloin tarjoilija toisti kärsimättömästi "12 vai 16 senttiä?" Olin unohtanut, että Suomessa viini kaadetaan viralliseen mittakuppiin ja vasta siitä lasiin, jotta kansalainen ei vahingossakaan joisi yhtä senttilitraa liikaa. Täällä viini tilataan joko pullossa tai karahvissa, jolloin tarvitsee ainoastaan päättää, haluaako viiniä 0,25 litraa, 0,5 litraa vai litran. Jos viiniä on myynnissä laseittain, lasi kaadetaan yleensä täyteen eikä todellakaan minkään viranomaisten standardisoiman mittakupin mukaan.