Työn raskaan raataja

Täällä sitä nyt ollaan, jo toista päivää töissä! Istun parhaillaan lasiseinäisessä byroossani, joka on suunnilleen makuuhuoneemme kokoinen ja josta on sivuttainen näköala Sainte-Victoire-vuorelle ja Aixia ympäröiville kukkuloille. Vielä en ole ehtinyt sisustaa uutta koppiani (tai "personnalisoida", kuten ranskalainen sanoisi), mutta jossain vaiheessa aion kyllä tuoda tänne edes pari mopsinkuvaa seinille. Viherkasvikin olisi kiva.

 

Työurani alkoi eilen vauhdikkaasti: heti iltapäivällä oli viiden tunnin maratonkokous, johon osallistui kaksi saksalaista yhtiökumppania ja kaksi henkilöä Pariisista. Minun toivottiin osallistuvan neuvotteluun ja tekevän muistiinpanoja, joten istuin iltapäivän kiltisti pomon byroossa, kuuntelin, yritin ymmärtää edes jotain (kielellisesti tietenkin ymmärsin, mutta asioiden ydintä en niinkään) ja kirjoittaa ylös mahdollisimman paljon, koska en todellakaan pystynyt itsenäisesti päättämään, mikä oli tärkeää ja mikä ei. Olin silti melko ylpeä itsestäni: istuin suomalaisena keltanokkana ranskalaisten ja saksalaisten keskellä englanninkielisessä neuvottelussa, jonka kieli tosin puhujan mukaan vaihtui lennossa ranskaan tai saksaan, ja tein sujuvasti muistiinpanoja kaikilla mainituilla kielillä huomaamatta aina itsekään, että kieli oli vaihtunut! Sain vieläpä tänä aamuna kehuja kakkospomolta, joka sanoi, että kokousyhteenvetoni oli ensikertalaiselta oikein hyvä.

 

Tänään olen tehnyt erityisesti käännöksiä, lähinnä ranskasta englanniksi. Aamupäivällä oli kiireistä, välillä en tehnyt pariin tuntiin mitään – tai tein toki, vastailin privaattisähköposteihini ja käväisin Facebookissa – ja kohta lähden opastettavaksi siinä, miten lehdistötiedote lähetetään maailmalle. 

 

Viihdyn!