La vie est un long fleuve tranquille

Elämäni voisi tällä hetkellä nimetä otsikossa mainitun ranskalaisen elokuvaklassikon mukaan pitkäksi, tyyneksi joeksi. Päivät seuraavat toisiaan niin samankaltaisina, että välillä pitää oikein pysähtyä miettimään, oliko tänään tiistai vai perjantai. Hiljattain joku kysyi minulta, mitä minulle kuuluu, johon en osannut vastata muuta kuin "ei mitään mainittavaa, samanlaista elämää päivästä toiseen". Sitä se kai tosin muillakin on, oletan ainakin. 

Olen oikein odottanut, että edes jotain mainitsemisen arvoista tapahtuisi, jotta saisin syyn kirjoittaa blogiin. Vuosi sitten kirjoitusblokki iski juuri näihin aikoihin, enkä haluaisi sitä takaisin nyt, kun olen päässyt kohtalaisen hyvään uuteen alkuun. Mutta toisaalta en viitsisi näpytellä pelkkää lorem ipsum liirum laarum -tekstiä ihan vain siitä ilosta, että blogi päivittyisi. Jotain asian tapaistakin olisi kiva olla. 

Pari päivää sitten sitä vihdoin tuli. 

Ensin säädin kesälomapäivieni kanssa saadakseni sekä mahdollisimman vähän menetettyjä lomapäiviä että mahdollisimman edulliset lennot. Tämä onnistuikin lopulta, joten kotikoti odottaa keskellä kesäkuuta. Menin oitis ilmoittamaan hyvät uutiset Facebookiin, ja mitäpä siellä lävähtikään silmilleni heti etusivun ylimmäisenä:

  

Mirkku Prahassa! Hulluinta on, että olin ensin vähällä skipata tilaisuuden. Praha on kaukana, liput ja lennot kalliita, majoituskin maksaa... (Välillä olisi hyvä olla rento reppureissaaja, joka matkustaa low cost -lennoilla ja yöpyy tuosta vain retkeilymajojen yhteishuoneissa tai vieraiden ihmisten kodeissa. Vaan kun en ole.) Kysyin kuitenkin äidiltä, kiinnostaisiko häntä lähteä. Iltapäivällä homma oli vielä pitää miettiä -asteella, kunnes päätin, että hitot, mennään! Praha ei ole maailman ääri, sitä paitsi olen jo kauan halunnut palata sinne, ja olenhan kolunnut Mireillen perässä myös erinäisiä itäsaksalaisia pikkukaupunkeja ja palannut niistä junalla kotiin Ranskaan tuhkapilven aikaan. Jopa isä oli heti sanonut, että totta kai me menemme. 

Niinpä klikkailin itseni läpi monimutkaisen tsekinkielisen lippuvaraussivuston, sain meille vielä eturivin paikat, ja kun kerran olin liikkeellä ja saanut päälle kunnon flow'n, varasin samassa rytäkässä vielä lennot ja hotellinkin. Tässäpä kauan kaipaamani projekti, jota odottaa!