Häntä koipien välissä

Ei olisi pitänyt eilen mennä kehumaan aikaansaannoksillani! Tänään en nimittäin ehtinyt kirjoittaa ollenkaan gradua, vaikka tarkoitus ja aikomus olikin. Päivä vilahti melkein huomaamatta, eikä iltaisin muka voi/jaksa/viitsi tehdä mitään.

Kävin aamulla tekemässä väitöskirjamateriaaliksi päätyvän kielitaitotestin. En ollut aivan tyytyväinen tuloksiini: lähtötasotestissä olin kuulemma syntyperäisen tasolla, kuuntelussa, kirjoittamisessa ja lukemisessa olen viitekehyksen tasolla C1 (tasot ovat A1-C2) ja rakenteissa tasolla C2. Sen sijaan sanastossa olen muka tasolla B2! Olen vahvasti eri mieltä, mutta niin on myös väitöskirjaa valmisteleva ystäväni, jonka kanssa olin pitkästä aikaa lounaalla. Tietokoneohjelmaan on määritelty vain yksi oikea vastaus, joten jos annoin eri vastauksen kuin oletus, se merkitään virheeksi. Esimerkiksi "päätös, jota ei voi enää muuttaa" on mielestäni ranskaksi décision irrévocable, mutta ohjelman mukaan näin ei ole. En vain millään keksi toista sanaa, joka merkitsisi "peruuttamatonta"...! Onneksi muiltakin on tullut palautetta sanasto-osion epäonnistumisesta. Vika ei siis ole yksin minussa.

Huomenna voisinkin pitää kunnon työpäivän ja olla poistumatta kotoa mihinkään. Keitin äsken kattilallisen bataatti-chèvrekeittoa, joten ruokahuoltokin on kunnossa huomisen osalta. Jospa vaikka saisin kokoon useammankin sivun? Ainakin kaksi olisi välttämättä kirjoitettava, tai aikatauluni pettää jälleen. Allez, courage !

Après l'effort, le réconfort

... eli ensin työ, sitten huvi! Näin toimin tänään; kirjoitin aamulla puuttuvat kaksi sivua ja illalla saatoin katsella hyvällä omallatunnolla Mireillen DVD:tä. Nyt olen saanut aikatauluviiveeni (-viipeeni?) kurottua kiinni, eli huomisesta alkaen voin jälleen palata sivu päivässä -tahtiin. Tekstiä on toistaiseksi koossa 12 sivua, eli sen pitäisi periaatteessa tulla ajoissa valmiiksi.

Blogini tarkoitus ei ole missään nimessä kehua aikaansaannoksiani eikä rehennellä niillä, mutta tällä hetkellä kerron mielelläni edistymisestäni, koska olin pitkän aikaa tekemättä mitään gradun eteen. En vielä saanut kommentteja ohjaajalta, mutta huomenna käyn noutamassa kommentoidut sivut. Tämänpäiväisellä akateemisen kirjoittamisen kurssilla sain varsin hyvää palautetta: muutin pari sanavalintaa, selitin näkemykseni eräästä käyttämästäni lauseesta ja reformuloin erään mielestäni puutteellisen kohdan. Huomenna todennäköisesti muuntelen tekstiäni hiukan enemmän saatuani ohjaajan kommentit.

Huomenna osallistun myös kielitaitotestiin väitöskirjatutkimuksen koehenkilön ominaisuudessa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. Osallistun mielelläni, sillä tutkimukset ovat aina jännittäviä ja lisäksi on mukava kuulla asiantuntijalta, mille eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitotasolle sijoitun. Huomenna opetan lisäksi yksityisoppilaalleni kellonaikoja. Täytyykin tarkistaa, löytyisikö rauskuvuoden tehtäväpankista siihen sopiva tehtävä. Minun toki piti tehdä itse hieno opetusmoniste, mutta kuinka ollakaan, ilta vilahti Mireillen parissa...!

Kyllä nyt kelpaa!

Kirjoitan ensi kertaa blogiin uudella tietokoneellani, jonka Antti asensi eilen illalla. Se on helppokäyttöinen ja ennen kaikkea huomattavasti modernimpi ja tehokkaampi kuin entinen koneeni. DVD:n katselukin onnistuu nyt, ja oikein laajakuvanäytöltä.

Eilen tuli silti mutka matkaan, kun vanhaa Wordia ei saanutkaan asennettua koneelle. Reippaana tyttönä marssin tänään aamupäivällä Stockmannille, ostin uuden Officen ja asensin sen aivan itse. Kyllä olinkin ylpeä! (Siitä huolimatta, että minun osuudekseni jäi laittaa asennus-CD koneeseen ja klikkailla vähän väliä "seuraava" ja lopulta "valmis". Olisinhan voinut olla osaamatta sitäkään...) Nyt on joka tapauksessa Word paikallaan ja graduakin syntyi kaksi sivua. Syytä onkin, koska torstain ja perjantain takia myöhästyin aikataulustani. Huomenna pitäisi vielä saada kaksi sivua kokoon, jotta pääsisin takaisin sivu päivässä -rytmiin. Teen parhaani!

Uusi kone = uutta intoa työhön?

En ole tällä viikolla juuri ehtinyt päivittää blogia. Toisaalta ei ole ollut paljoa kerrottavaakaan, mutta ennen kaikkea tietokoneeni on oikkuillut sen verran pahasti, että tänään kävimme isän ja Antin kanssa hankkimassa minulle vallan uuden koneen. Toistaiseksi kone odottaa eteisessä pahvilaatikossaan; se on tarkoitus asentaa vasta sunnuntaina.

Olisi hyvä, jos uusi kone (ja sen myötä uusi Word) toisivat hiukan lisäpotkua työhöni: tänään en ehtinyt kirjoittaa mitään, koska piti säätää jos jonkinlaista asiaa tietokoneen ja sen hankinta-aikataulujen kanssa, eikä huominen näytä sen paremmalta. Iltapäivällä menen HuK-kypsyyskokeeseen ja palaan heti sen jälkeen Saloon. Maanantaista alkaen olisikin syytä muuttaa päivittäistä kirjoitusannostani puoleentoista tai kahteen sivuun, jotta pysyisin alkuperäisessä aikataulussani.

Tiistaina jätin ohjaajan luettavaksi reilut seitsemän sivua teoriaa. Odotan jännityksellä kommentteja niistä. Toivottavasti teksti on sen verran kelvollista, ettei koko hommaa tarvitse alkaa alusta! Sen saan kuulla ensi tiistaina.

Aikataulu pitää

Jatkoin menestyksekkäästi sivu päivässä -tekniikkaa perjantaihin asti, jolloin hengailin kaupungilla enkä tehnyt mitään. (No niin, nyt tuli sekin tunnustettua!) Pääsin kuitenkin torstaina jo niin pitkälle, että kakkosteoriaa on koossa reilut neljä ja puoli sivua. Olen siis suurin piirtein tavoitteessani. Työtä edisti lisäksi se, että tämänhetkinen teoriani on samaa kuin aikanaan proseminaarissa, joten fiksuna tyttönä kopioin muutamia kappaleita sellaisenaan prosemmasta graduun. Kyllähän omaa tekstiään saa vapaasti plagioida...?! ja joka tapauksessa kyse on vain muutamasta kappaleesta. Kirjoittaminen tuntuu muutenkin etenevän yhä helpommin; yritän nauttia tunteesta niin kauan kuin sitä kestää.

Poistin eilisiltana vahingossa läppäristäni vanhempieni luona käyttämäni langattoman verkon ja hätäännyin tietenkin, kun en päässyt aamulla nettiin. Tuleva tietokoneinsinööriveljeni tuli kuitenkin apuun ja päivitti samalla yhtä sun toista koneestani. Kiitos vain, Antti! Olen huomannut, että aina kannattaa olla suhteita tietokoneita ymmärtäviin henkilöihin. Koskaan ei tiedä, milloin heitä tarvitsee.

Odotan innolla huomista, sillä Mireille esiintyy jälleen TV5:llä Vivement dimanche -ohjelmassa. Lähetys on tosin lyhennelty versio Ranskassa viikko sitten esitetystä ohjelmasta, mutta hätä ei ole tämän näköinen: paras pariisilaisystäväni Gilles lähettänee piakkoin DVD:n, jolla on Mireillen koko viime syksyn promo-ohjelmat eri kanavilta. Minun on paras ahkeroida kunnolla gradun parissa ennen DVD:n saapumista, jotta voin katsella sitä hyvällä omallatunnolla.

Paremmalla mallilla

Nyt näyttää jo paremmalta: gradun kakkosteoriaosan ensimmäinen alaluku on valmis! Sivu päivässä -tekniikkani näyttää siis toimivan. Toivottavasti tekstini on kelvollista. Loppujen lopuksi minun ei tarvinnut kehittää itse kohteliaisuuden määritelmää, vaan siteerasin muutamia alan auktoriteetteja ja valitsin niistä suosikkini (joka tietysti oli pääteoriani tekijöiden Brownin & Levinsonin määritelmä, kuinkas muutenkaan). Valinnalle oli hankalaa keksiä muita perusteluja, joten nyt tuntuu, että kirjoitin pari riviä täyttä kukkua... Todettakoon nyt tässäkin, että kohteliaisuus on yhtä kuin monimutkainen systeemi, joka tähtää kasvoja uhkaavien tekojen vaikutusten pehmentämiseen. Abstraktia ja tieteellistä siis, kuulostaa hyvältä.

Teksti syntyy nyt jo helpommin kuin maanantaina. Luulin ensin, etten saisi tänään tehtyä mitään, sillä olin kaupungilla asioilla ja yksityisoppilaani tuli jälleen tunnilleen. Sain kuitenkin päivän annoksen kiltisti ruudulle, eikä tullut edes kiire. Huomenna siirryn varsinaisen teorian pariin, toivottavasti kirjoittaminen ei töki kovin pahasti.

Käynnistysvaikeuksia

Tänään luovuin kaikista tähän asti keksimistäni tekosyistä olla kirjoittamatta gradua ja ryhdyin vihdoin töihin. Hankalaahan se oli. Kirjoitin reilut kaksi tuntia ja sain aikaan vaivaisen sivun ja muutaman rivin päälle. Laskin kuitenkin, että se riittää: jos kirjoitan sivun päivässä ja pidän viikonloppuisin lomaa, ehdin kirjoittaa 20 sivua ennen teorian palautuspäivää. Huomio oli varsin lohdullinen. Eri asia on, syntyykö näin pienissä pätkissä kirjoitetusta tekstistä järkevää ja sidosteista kokonaisuutta. Miksi toisaalta ei syntyisi? Sitä paitsi mikään ei estä minua kirjoittamasta jonakin päivänä vaikka neljää sivua, jos sattuu inspiraatio iskemään. Voi hyvinkin olla, että työ etenee liukkaammin, kunhan pääsen kiinni helpompiin ja paremmin tuntemiini asioihin. Kohteliaisuuden käsitteen määrittelystä eivät edes tutkijat ole yhtä mieltä; miten siis minä, vaivainen graduilija, pystyisin sen tuosta vain määrittelemään?

Olin tänä iltana vesijumpassa ensimmäistä kertaa sitten marraskuun alun. Teki todella hyvää pitkästä aikaa! Vedessä polskiminen on niin mukavaa, ettei se aina tunnu tehokkaalta liikunnalta vaan pikemminkin hauskanpidolta.

Huomenna käyn kurssikirjastossa, ÅA:n Arkenin humanistisessa kirjastossa ja ohjaajan vastaanotolla. Toivottavasti saan uutta intoa työhöni, ja etenkin huomisen osuuden kunnialla kirjoitettua!

Uusi vuosi, mutta entinen elämä

Mainiota vuotta 2007 kaikille blogin lukijoille!

Vuosi tosin vaihtui jo melkein kaksi viikkoa sitten, mutta palasin Aixista vasta myöhään tiistai-iltana enkä erinäisten matkatavara- ja tietokoneongelmien vuoksi ole ehtinyt aiemmin päivittää blogia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Matkani sujui erinomaisesti, vaikka aika kuluikin jälleen aivan liian nopeasti. Kaksi viikkoa on valitettavan vähän, kun ottaa huomioon, että olen ollut Suomessa syyskuun alusta asti. Olimme enimmäkseen kotona tai asioilla Aixissa, kerran kävimme Avignonissa. Tapasin pikaisesti viimekesäisiä kollegoitani ja myös esinaiseni, joka alustavasti lupasi ottaa minut jälleen töihin tulevana kesänä.

Kotiinlähtö oli jälleen kerran surkea, mutta toivuin siitä onneksi nopeasti. Nyt tarvitsenkin kaiken mahdollisen energian gradun kirjoittamiseen, sillä olen ollut aivan liian kauan tekemättä mitään. Teoriaosan palautus on tasan kuukauden kuluttua, 12.2., enkä ole vielä edes aloittanut. Olen muokannut jonkin verran ensimmäistä teoriaosaa, mutta päätin keskittyä ensisijaisesti kohteliaisuutta käsitteleviin lukuihin ja palata myöhemmin parantelemaan työn alkuosaa. Onneksi gradua ei tarvitse kirjoittaa kronologisesti alusta loppuun!

Välillä iski jo ahdistus, koska 15 sivun kirjoittaminen kuukaudessa tuntuu aika hurjalta urakalta. Siihen on kuitenkin pakko pystyä. Toisaalta voin yrittää suhtautua työhön kiinnostavana haasteena, ja onnistuessani todistan samalla itselleni, että kykenen työskentelemään kunnolla tiukasta aikataulusta ja paineista huolimatta. Käväisen tiistaina ohjaajan luona hakemassa henkistä tukea ja rohkaisua. Graduoppaisiinkin voisi taas vaihteeksi tarttua. Tärkeintä tällä hetkellä on saada työ nopeasti alulle: jo sivunkin kirjoittaminen antaa itsevarmuutta ja paremman mielen. Nyt ei ole varaa laiskotella.